{"id":47876,"date":"2005-07-17T22:17:22","date_gmt":"2005-07-17T19:17:22","guid":{"rendered":"http:\/\/finnairinsukeltajat.fi\/?p=47876"},"modified":"2020-11-04T19:37:21","modified_gmt":"2020-11-04T17:37:21","slug":"kesaleiri-2005","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/finnairinsukeltajat.fi\/?p=47876","title":{"rendered":"Kes\u00e4leiri 2005"},"content":{"rendered":"

GRAND ESTONIA TOUR 3.\u201310.7. ja 10.\u201317.7. 2005<\/h4>\n

KES\u00c4LEIRI VIRON RANNIKOLLA \u2013 ENSIMM\u00c4INEN VIIKKO<\/h5>\n

Yhteinen kes\u00e4leiri Merisukeltajien kanssa Orbiit-aluksella alkaa tulla jo perinteeksi. T\u00e4n\u00e4 vuonna suuntasimme Viron rannikolle. Kiitos Makelle ja Jonkalle tiedottamisesta, yhteydenpidosta Virolaiseen Maremark sukellusliikkeeseen ja monenmoisista muista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n j\u00e4rjestelyist\u00e4. Pomalle puolestaan kiitos kompuroiden roudaamisesta ja erin\u00e4isist\u00e4 s\u00e4hk\u00f6asennuksista, joita ilman paineilman pumppaaminen pulloihin olisi ollut n\u00e4in isolla porukalla tunteja pidempi projekti. Orbiitilla kaikki sujui viime kes\u00e4n tapaan hienosti. Kippari Aki Kettunen ja kansimies Jussi Sorvari hoitivat hommansa niin, ett\u00e4 kaikille t\u00e4rkein eli sukeltaminen oli mahdollisimman sujuvaa. Molemmat my\u00f6s sukelsivat melkein kaikilla kohteilla. Kokki Elli Haverinen puolestaan piti huolen siit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 oli potkua sukeltaa useamman kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Meill\u00e4 taisi olla melkoisen liukuvat ruoka-ajat ja juustohiiret tekiv\u00e4t tiett\u00e4v\u00e4sti jonkinlaista tuhoa j\u00e4\u00e4kaapissa\u2026 Ja tietysti kiitos kaikille mukana sukeltaneille! Me kaikki yhdess\u00e4 teimme t\u00e4m\u00e4nkin leiriviikon mukaviksi muistoiksi mieliimme ja sukellusp\u00e4iv\u00e4kirjojen sivuille, sadoista valokuvista puhumattakaan!<\/p>\n

Koko viikon paistoi aurinko, l\u00e4mp\u00f6tila oli tasainen +25 ja merenpinta paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lukuun ottamatta tyyni. Viikon aikana ehti bongata monta hylky\u00e4. Hiiunmaan hylyt olivat suhteellisen matalalla; kaikki alle kahdenkympin. Sinilev\u00e4\u00e4 oli jo hein\u00e4kuun alussa, virtaukset olivat voimakkaampia ja kaikilla kohteilla oli paljon kylmemp\u00e4\u00e4 kuin Suomen rannikolla vastaavissa syvyyksiss\u00e4. Meress\u00e4 tuntui my\u00f6s olevan v\u00e4hemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4. Hiiunmaan hylyt olivat sodanaikaisia ja uponneet vuonna 1941. Tallinnan hylyt olivat paremmin s\u00e4ilyneit\u00e4, niiss\u00e4 oli enemm\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ne olivat huomattavasti syvemm\u00e4ll\u00e4. Lupa-asioiden kanssa oli hankaluuksia l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in, tieto eri instanssien ja alueiden v\u00e4lill\u00e4 ei kulkenut. Vasta viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saimme asiat luistamaan ilman raja- tai satamaviranomaisten p\u00e4ivitt\u00e4isi\u00e4 vierailuja. Toisaalta yksik\u00e4\u00e4n sukellus ei j\u00e4\u00e4nyt sen takia tekem\u00e4tt\u00e4. Yhteisty\u00f6 Maremarkin poikien kanssa sujui hienosti ja joustavasti, kiitos siit\u00e4 heille kaikille! Toivottavasti yhteisty\u00f6 jatkuu tulevaisuudessakin!<\/p>\n

3.7. HELSINKI \u2013 LEHTMA<\/h6>\n

Sunnuntai-iltana, kun kamat oli kannettu laivaan ja kaikki olivat paikalla, Make kertoi perjantaina muuttuneista suunnitelmista. H\u00e4n oli iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ilmoittanut tuloaikamme ja varmistanut, ett\u00e4 kaikki on edelleen ok. Silloin selvisi, ett\u00e4 sovittu DM oli l\u00e4htenyt ty\u00f6keikalle ulkomaille. Ennen iltayhdeks\u00e4\u00e4 oli bookattuna uusi DM ja uusi reittisuunnitelma. L\u00e4hdimme Kalasatamasta noin kymmenelt\u00e4 Suomenlinnan passintarkastuksen kautta kohti Hiiunmaata. Sen j\u00e4lkeen Helsinki v\u00e4hitellen katosi kauniin auringonlaskun mukana horisonttiin ja Barbara III seurasi yksin\u00e4isen\u00e4 laivaa k\u00f6yden jatkona. Jaoimme kahden hengen \u00f6iset vahtivuorot vuorottelevien kippareiden seuraksi. Hiiunmaata l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 alkoi n\u00e4ky\u00e4 sinilev\u00e4\u00e4, josta emme koko viikkona eroon p\u00e4\u00e4sseetk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

4.7. LEHTMA \u2013 VEST \u2013 FLOATING DOCK<\/h6>\n

Olimme Lehtmassa maanantaina 11.35. Passintarkastuksen j\u00e4lkeen osa porukasta l\u00e4hti K\u00e4rdlan kaupunkiin ostoksille. Yhden aikoihin Maremarkin DM Jaak ja suuren osan l\u00e4hist\u00f6n hylyist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt Andrei tulivat laivalle. Satamaviranomaiset kyseenalaistivat ensin sukelluslupamme, mutta pian saimme l\u00e4hte\u00e4 tunnin matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Vest-hylylle. Se sijaitsi aavalla paikalla, kuten kaikki muutkin Hiiunmaan hylyt. Vest on oikein p\u00e4in pohjassa noin 20 metrin syvyydess\u00e4. Hylky on suhteellisen ehj\u00e4 ja sen l\u00e4pi voi sukeltaa. Yksi t\u00e4m\u00e4n alueen ehjimmist\u00e4 hylyist\u00e4. Sukelluksen j\u00e4lkeen poiju siirrettiin noin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Floating Dock eli \u2019Monster Ship\u2019 on 17 metrin syvyyteen uponnut \u2019uiva telakka\u2019. Mielet\u00f6n sokkeloinen rautakasa, josta telakan rakennetta tuntematon ei yhden sukelluksen perusteella saa mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4. Y\u00f6vyimme Lehtman satamassa.<\/p>\n

5.7. SKIV \u2013 KRIMULDA<\/h6>\n

Aamulla Andrei toi seuraavien p\u00e4ivien koordinaatit, muttei tullut en\u00e4\u00e4 mukaamme. L\u00e4hdimme heti yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen peilityyness\u00e4 keliss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4iselle kohteelle. Troolari Skiv, sodanaikainen esikuntalaiva, on uponnut 15 metrin syvyyteen. Pommi oli hajoittanut sen kahteen osaan. Hylyn per\u00e4osa oli nopeasti n\u00e4hty. Keulaosan piti olla l\u00e4hettyvill\u00e4, muttei kukaan l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4. Lev\u00e4\u00e4 oli nyt jo pohjaan asti. Pari pojista vei poijun kumiveneell\u00e4 seuraavalle kohteelle ja l\u00e4htiv\u00e4t saman tien hakemaan Lehtmasta viel\u00e4 yht\u00e4 sukeltajaa ja maksamaan satamamaksut. Kun tulimme yl\u00f6s ensimm\u00e4iselt\u00e4 sukellukselta h\u00f6yrylaiva Krimuldalle, yleinen tunnelma oli, ett\u00e4 nyt kyll\u00e4 kaivataan jotakin enemm\u00e4n. Kunnes er\u00e4skin pari tuli yl\u00f6s kuittailemaan, ett\u00e4 heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n hylky oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n toisen sukelluksen arvoinen. Olisi siis kannattanut l\u00e4hte\u00e4 seuraamaan reele\u00e4, joka johti pient\u00e4 keulaosaa huomattavasti mielenkiintoisemmalle loppuhylylle. Hylyn l\u00e4pi voi sukeltaa ja tutkimista riitt\u00e4\u00e4. Per\u00e4ss\u00e4 oli eritt\u00e4in voimakas virtaus. Se oli n\u00e4kemist\u00e4mme Hiiunmaan hylyist\u00e4 paras. Y\u00f6vyimme Krimuldan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Aika my\u00f6h\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4stiin vasta nukkumaan, kun monenlaista tarinaa riitti pikkutunneille asti. Taisin n\u00e4hd\u00e4 unta, ett\u00e4 viel\u00e4 y\u00f6ll\u00e4kin sukellettiin.<\/p>\n

6.7. NEUGRUNDIN METEORIITTIKRAATERI \u2013 JOSEF STALIN<\/h6>\n

Suunta kohti Tallinnaa. P\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4inen sukellus tehtiin Osmussaaren ja Pakri saarten v\u00e4lill\u00e4 sijaitsevalle Viron suurimmalle meteoriittikraaterille. Kraaterin l\u00e4pimitta on 7 kilometri\u00e4 ja se on noin 475 miljoonaa vuotta vanha. Sein\u00e4t laskeutuvat 50 metrin syvyydelle. Pohjan syvyys kraaterin ymp\u00e4rill\u00e4 on 15 metri\u00e4, ensimm\u00e4inen sein\u00e4m\u00e4 laskeutuu noin 30 metriin, jonka j\u00e4lkeen loivemmin 50 metriin. Kraateri on kokonaan pinnan alla, mutta Osmussaaren rannikolla olevat kivenj\u00e4rk\u00e4leet ovat oletettavasti per\u00e4isin meteoriitin t\u00f6rm\u00e4yksest\u00e4. Tietoisuus siit\u00e4 mit\u00e4 miljoonia vuosia sitten on tapahtunut, teki t\u00e4st\u00e4kin sukelluksesta ainutlaatuisen! T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei n\u00e4kynyt paria kalaa lukuun ottamatta muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Repo ja Ranka yst\u00e4vineen pystyttiv\u00e4t kansileirin jo puoliltap\u00e4ivin. P\u00e4iv\u00e4n toinen kohteemme, matkustaja-alus Josef Stalin, upposi 12 metrin syvyyteen 3.12.1941. Se oli evakuoinut Hangosta 5000 neuvostosotilasta, joista 1900 hukkui aluksen mukana. Aluksesta on j\u00e4ljell\u00e4 keula ja per\u00e4, sen keskiosa puuttuu. Tiesimme hylyn olevan huonossa kunnossa, mutta historiallisesti sit\u00e4 ei voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. N\u00e4kyv\u00e4isyys oli osittain eritt\u00e4in samea, sill\u00e4 lev\u00e4\u00e4 oli n\u00e4in matalalla paljon. Hylky osoittautui kuviteltua mielenkiintoisemmaksi, sill\u00e4 sen ymp\u00e4rill\u00e4 oli paljon irto-osia, ruutia, ammuksia ym. Esanp\u00e4iv\u00e4kuohuviini maistui mukavasti illan p\u00e4\u00e4tteeksi! Y\u00f6t\u00e4 Naissaaren l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n

7.7. BUNGSBERG\/EVA<\/h6>\n

Bungsberg, aiemmalta nimelt\u00e4\u00e4n Eva, ajoi miinaan vuonna 1943 ja upposi 38 metrin syvyyteen. Hylky on suurelta osalta peittynyt verkkoihin. Yhden ruuman aukossa oli jo ainakin vuotta aiemmin verkkoihin takertunut hylje varoittavana esimerkkin\u00e4 ja kaloja oli aivan \u00e4skett\u00e4inkin j\u00e4\u00e4nyt kiinni. Niihin saattaisi sukeltajakin takertua. Hylky on melko ehj\u00e4 ja hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Siin\u00e4 on paljon n\u00e4kemist\u00e4 usealle sukellukselle; ruori per\u00e4osassa, kapteeninsilta ym. Teimme kaksi sukellusta ja muutamassa tunnissa n\u00e4kyvyys oli muuttunut kohtalaisesta eritt\u00e4in hyv\u00e4ksi. Oli hienoa saada n\u00e4hd\u00e4 melkein koko hylky yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4. Ehdottomasti koko viikon paras sukellus ja kiinnostavin hylky. Toisen sukelluksen alkaessa Viron rajavartioston laiva tuli kysym\u00e4\u00e4n sukelluslupiamme. Ne olivat kunnossa ja he poistuivat paikalta. Parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 se tuli takaisin; luvat eiv\u00e4t sittenk\u00e4\u00e4n olleet kunnossa. Sukeltajien tultua yl\u00f6s meid\u00e4n piti seurata sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s rantaa, se ajoi kylkeen kiinni ja passientarkastus alkoi. Seuraavana aamuna Peep Rada sai selvitell\u00e4 lupa-asioita parin tunnin ajan. T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien ilmoittauduimme ennen ja j\u00e4lkeen jokaisen sukelluksen. Se oli selke\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut odotettavissa lupien kyselij\u00f6it\u00e4. Tai ainakin luulimme niin.<\/p>\n

8.7. RAA\/POLARIS \u2013 HEINO\/GENERAL SUROVTSEV<\/h6>\n

Perjantai oli ensimm\u00e4inen tuulinen p\u00e4iv\u00e4. Aegnan saaren l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kohteena oli Koivistossa rakennettu moottorikuunari Raa. Se oli uponnut elokuussa 1941 oikein p\u00e4in 26 metrin syvyyteen. N\u00e4kyvyys oli melko huono, mutta aluksesta sai silti suhteellisen hyv\u00e4n k\u00e4sityksen. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa saimme Viron Laevakontrollin aluksen vierailulle; tieto eri viranomaisten v\u00e4lill\u00e4 ei siis kulkenut. T\u00e4st\u00e4 selvittiin puhelinsoitolla ja puolen tunnin odottelulla. Toinen sukellus tehtiin samaten Aegnan saaren l\u00e4helle 15 metrin syvyyteen 21.11.1944 uponneelle Heinolle. Ensimm\u00e4isen\u00e4 yl\u00f6s tullut sukeltaja kertoi, ett\u00e4 hylyn kiert\u00e4\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 minuutissa. N\u00e4kyvyys oli oikein hyv\u00e4, hylky hyvin s\u00e4ilynyt ja siin\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon katsottavaa. Y\u00f6vyimme Piritan satamassa.<\/p>\n

9.7. JAEN TE\u00c4R \u2013 BUNGSBERG<\/h6>\n

Olimme saaneet muutaman tunnin luvan keskelle laivav\u00e4yl\u00e4\u00e4 uponneelle Jaen Te\u00e4rille. Se upposi j\u00e4ihin joulukuussa 1945 Naissaaren ja Paljassaaren v\u00e4liin 39 metrin syvyyteen. Alus oli viem\u00e4ss\u00e4 tupakkaa ja viljaa Tallinnasta Saarenmaan sotatukikohdan ven\u00e4l\u00e4isille joukoille. Kapteeni kielt\u00e4ytyi kirjallisesti l\u00e4htem\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 alus ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ollut kelvollinen vaikeisiin j\u00e4\u00e4olosuhteisiin. Ven\u00e4l\u00e4iset kuitenkin pakottivat matkaan. Nyt n\u00e4kyvyys ei ollut paras mahdollinen ja virtaustakin oli jonkin verran. Toinen sukellus tehtiin Bungsbergille. Aki pyysi lupaa lauantain ja koko viikon viimeiselle sukellukselle. \u2019Arvatkaa mit\u00e4 nyt tuli vastaukseksi?\u2019 Odotimme hiljaa jatkoa. \u2019Ne toivottivat meille hyv\u00e4\u00e4 sukellusta!\u2019 Melkein koko viikon kest\u00e4neen luparumban j\u00e4lkeen t\u00e4m\u00e4 toivotus uumoili helpotusta seuraavan viikon porukalle. Eik\u00e4 Bungsberg pett\u00e4nyt t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa.<\/p>\n

10.7. PIRITA \u2013 HELSINKI<\/h6>\n

Puolenp\u00e4iv\u00e4n aikoihin starttasimme Piritasta kotimatkalle. Aurinko paistoi, meren pinta oli taas tyyni ja jopa yl\u00e4kannella oli todella kuuma. Aurinkokannelle olikin ker\u00e4\u00e4ntynyt tungokseen asti porukkaa. L\u00e4hestyess\u00e4mme aluevesirajaa, er\u00e4s musta piste horisontissa kiinnosti kaikkia niin, ett\u00e4 kiikarivuorot olivat jaossa. Barbara p\u00e4\u00e4si reissun viimeiselle ajelulle ja toi tullessaan odotetut koordinaatit it\u00e4ist\u00e4 pituutta ja pohjoista leveytt\u00e4. Viiden aikoihin l\u00e4hestyimme Suomenlinnaa. Kalasatamaan alkoi jo tulla seuraavan viikon porukkaa valmiina reissuun.<\/p>\n\n\n