{"id":47908,"date":"2007-07-15T19:46:43","date_gmt":"2007-07-15T16:46:43","guid":{"rendered":"http:\/\/finnairinsukeltajat.fi\/?p=47908"},"modified":"2020-11-04T20:41:07","modified_gmt":"2020-11-04T18:41:07","slug":"kesaleiri-2007","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/finnairinsukeltajat.fi\/?p=47908","title":{"rendered":"Kes\u00e4leiri 2007"},"content":{"rendered":"

KES\u00c4LEIRI AHVENANMAALLE 8.-15.7.2007<\/h4>\n

Matkalla mukana: Annika, Miia, Laura, Nina, Matti, Jori, Pekka, Mikko, Hese, Marko, Mikko, Jonkka, Ari, Tuomas sek\u00e4 kansipoikina Pasi ja Timo, kipparina Lasse ja per\u00e4miehen\u00e4 Limppu.<\/p>\n

Sunnuntai 8.7.2007<\/h6>\n

Matkamme Orbiitilla oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 alkaa sunnuntaina puolelta p\u00e4ivin. Vaan kuinka sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n? Kokki p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 h\u00e4n ei halunnutkaan l\u00e4hte\u00e4 mukaan, joten paikalle piti saada toinen kokki Hankoon saakka. H\u00e4net saatiin Kalasatamaan pari tuntia my\u00f6hemmin. Kun Orbiit vihdoin saatiin irti laiturista, j\u00e4i pakki p\u00e4\u00e4lle ja meinasimme heti k\u00e4ttelyss\u00e4 kolauttaa Mustikkamaan kallioihin. Pakki saatiin pois ja Barbaralla sitten hinattiin Orbiitia pois rantakallioiden l\u00e4hettyvilt\u00e4 ja nokka kohti ulappaa. Hmm, olisiko syyt\u00e4 huolestua t\u00e4st\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n jouhevasta matkan alusta, mietimme.<\/p>\n

No, matka alkoi kolmisen tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, jolloin olimme tietysti Hangossakin reippaasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, vasta puoli kahden aikaan y\u00f6ll\u00e4. Sielt\u00e4 mukaan matkaan liittyiv\u00e4t Vuorelan Mikko eli Snuuba sek\u00e4 kokiksi Elli, jonka totesimme kuin taivaan lahjaksi alkumatkan makkarakeittokokemuksen j\u00e4lkeen (tai no, ainakin siin\u00e4 oli sit\u00e4 makkaraa, tosin ei juuri mit\u00e4\u00e4n muuta\u2026). Siin\u00e4 illan aikana totesimme my\u00f6s laivan olevan aika nuhjuisessa kunnossa siisteydelt\u00e4\u00e4n. Alakerran t\u00e4kkeihin kun laittoi pussilakanoita, mietti varmaan jokainen sit\u00e4 p\u00f6lypunkkien kuhinaa, jonka l\u00e4hes kuuli omilla korvilla ja vessan siivoamisen hoidimme itse, kun sinne ei iljennyt muuten sis\u00e4\u00e4n menn\u00e4. My\u00f6s sauna sai meilt\u00e4 kuurauksen lattiasta kattoon, kun lauteilla ja lattialla ei meinannut pysy\u00e4 niiden niljakkuuden takia. Laiva oli ilmeisesti ollut v\u00e4h\u00e4n turhaan tiiviiss\u00e4 ajossa ja siisteydest\u00e4 ei ole kukaan pit\u00e4nyt huolta. Harmi. Luottavaisin mielin matkasimme kuitenkin kohti Ahvenanmaata, mieless\u00e4 ylistetyt sukelluskohteet ja aurinkoinen ilma, jota Ahvenanmaalla pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Maanantai 9.7.2007<\/h6>\n

Aamu sarasti ja olimme juuri tulossa Ut\u00f6n kohdalle. Pitk\u00e4 matka oli siis viel\u00e4 edess\u00e4. Orbiitin koneen kanssa oli edelleen ongelmia ja jouduimme pudottamaan matkavauhtia. Saavuimme suoraan ensimm\u00e4iseen sukelluskohteeseen, Plussalle, vasta illansuussa. Hylky on poijutettu sek\u00e4 keulasta ett\u00e4 per\u00e4st\u00e4, j\u00e4lkimm\u00e4isen ollessa matalammassa syvyydess\u00e4. Menimme alas keulapoijusta, joka luonnollisesti toi haasteita sukelluksen profiilin osalta, kun piti sukeltaa syv\u00e4lt\u00e4 matalaan ja takaisin syv\u00e4\u00e4n. Jotkut toki p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t nousta yl\u00f6s per\u00e4poijusta, jolloin takaisin Orbiitille oli reippaammin uintimatkaa. N\u00e4kyvyys syv\u00e4ll\u00e4 oli heikko ja matalammalla parempi. Sukelluskohteena Plus on hieno ja helppo, n\u00e4ett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja koettavaa riitt\u00e4\u00e4 kaiken tasoisille sukeltajille. Tyytyv\u00e4isen\u00e4 l\u00e4hdimme kohti Maarianhaminan l\u00e4nsi-satamaa \u2013 ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tulee sittenkin hyv\u00e4 sukellusreissu, alun haasteista huolimatta. Vaan kuinkas sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n. Pakki j\u00e4i taas p\u00e4\u00e4lle ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa pys\u00e4ytt\u00e4miseen tarvittiin ankkurin apua. Onneksi Orbiit saatiin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja pakki saatiin pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Illan jo pitk\u00e4ll\u00e4 h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 olimme vihdoinkin satamassa. Puolen y\u00f6n aikaan k\u00e4vimme viel\u00e4 vierasvenesataman ravintolassa skoolaamassa Baby Kontion 40-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lle.<\/p>\n

Tiistai 10.7.2007<\/h6>\n

Aamuy\u00f6n helpotusk\u00e4ynnill\u00e4 kansipoika Pasi kertoi allekirjoittaneelle, ett\u00e4 y\u00f6n aikana tehtyjen korjaust\u00f6iden tuottaneen huonoja uutisia: Orbiit j\u00e4isi satamaan ainakin p\u00e4iv\u00e4ksi. Emme antaneet sen haitata tunnelmaamme vaan l\u00e4hdimme harrastamaan kulttuuria merimuseoon sek\u00e4 Pommerniin. Molemmat olivat visiitin arvoiset. Jotkut meist\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s Maarianhaminan keskustassa ihmettelem\u00e4ss\u00e4 turistivilin\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Lounaan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme kumiveneill\u00e4 sukeltamaan. Orbiitilla oli mukana my\u00f6s oma pieni kumivene, jonka pienenpieni moottori tosin my\u00f6s vaikutti hieman ep\u00e4vakaalta toiminnaltaan. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 veneellist\u00e4 l\u00e4hti kohti Plussaa. Kolmas veneellinen teki reissunsa sitten ensimm\u00e4isen er\u00e4n palattua \u2013 ja saivat todistaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin pelottavaa n\u00e4ky\u00e4 Orbiitin kumpparin ollessa vasta matkalla takaisin: per\u00e4moottori oli sammunut. Kun p\u00e4\u00e4simme sen luo, kupu oli nostettu pois ja vene ajelehti aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Kapanen korjasi moottoria ja Viiru, Pekka sek\u00e4 Jori nauttivat olutta jalat ponttoonien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lev\u00e4ten. Juuri kun p\u00e4\u00e4simme kohdalle, moottori k\u00e4ynnistyi \u2013 edelleen ilman kupua, pelottavan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 \u2013 ja heid\u00e4n matkansa jatkui kohti Orbiitia.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa sukelsimme matalasta syv\u00e4\u00e4n ja takaisin ja n\u00e4kyvyyskin oli ihan kohtalainen joka kohdassa. Illan suussa muutamat tekiv\u00e4t viel\u00e4 toisen sukelluksen Nederlandille, joka on noin 25 metrinen puualus noin 20 metrin syvyydess\u00e4 my\u00f6s l\u00e4hell\u00e4 Maarianhaminaa. Jotkut k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s Nederlandin vieress\u00e4 olleella pienell\u00e4 purjeveneell\u00e4, jossa ei ilmeisesti ollut kauheasti katstottavaa.<\/p>\n

Illalla oli sitten tiedossa Kontion 40-vuotiskekkerit. Syntt\u00e4risankari sai meilt\u00e4 p\u00e4\u00e4lleen tyylikk\u00e4\u00e4n t-paidan, jossa teksti \u201dKeski-ik\u00e4ne sukellusturisti\u201d ja kotoa oli mukana perheelt\u00e4 yll\u00e4tyslahja, Suunnon sukellustietokone. Taisi siin\u00e4 ohimennen Kontiomme pyyhk\u00e4ist\u00e4 silm\u00e4kulmaansa, kun kortin sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi viel\u00e4 poikien, Oskarin ja Kasperin kuvatkin. Kakku oli maittavaa ja jatkoille mentiin vierasvenesataman kuppilaan. Sateisesta kelist\u00e4 huolimatta ilta oli l\u00e4mp\u00f6lampun alla letke\u00e4 ja jatkui monelle aamuy\u00f6n tunneille saakka. Kaiken riemun keskell\u00e4 my\u00f6s Snuuban alter-ego Pekka (lausutaan: \u201dPekha\u201d, niille jotka eiv\u00e4t ole h\u00e4neen ennen saaneet kunniaa tutustua) saapui paikalle ja siit\u00e4h\u00e4n sitten riemu repesi. Maarianhaminan nokkospuskat tuli tutuiksi ja oman s\u00e4ngyn l\u00f6yt\u00e4minen laivalla oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n haasteellista\u2026 Tosin, kun se viimein l\u00f6ytyi, oli \u201dPekhan\u201d onnistumisen ilo luettavissa isoilla kirjaimilla h\u00e4nen kasvoiltaan!<\/p>\n

Keskiviikko 11.7.2007<\/h6>\n

Keskiviikko-aamuna oli kummallisen hiljaista Orbiitilla. Taisi edellisillan ja \u2013y\u00f6n meri-ilma Maarianhaminassa tehd\u00e4 tepposensa. Orbiit ei l\u00e4htenyt viel\u00e4k\u00e4\u00e4n minnek\u00e4\u00e4n, koska tarvittava varaosa ei ollut saapunut ajoissa edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Joten, kumpparikeikkoja tiedossa. Menimme ensin pienell\u00e4 porukalla Nederlandille, jossa n\u00e4kyvyys oli todella hyv\u00e4; koko laivan n\u00e4ki yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4. Kiertelimme sit\u00e4 antaumuksella moneen kertaan. Iltap\u00e4iv\u00e4n sukellus suuntautui j\u00e4lleen Plussalle, jossa n\u00e4kyvyys oli oikein hyv\u00e4 ja aurinkoinen p\u00e4iv\u00e4 avitti sit\u00e4 valoisuudellaan. T\u00e4m\u00e4n kolmannen sukelluksen j\u00e4lkeen totesimme, ett\u00e4 Plus on nyt n\u00e4hty, vaikka hyv\u00e4 hylky onkin.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n j\u00e4nnitysmomentti koettiin, kun laivan vesis\u00e4ili\u00f6it\u00e4 ruvettiin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ilmeisesti Tilu oli vahvasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Kapasen kuivapuku kaipasi sis\u00e4puolelta pesua, sill\u00e4 hetken t\u00e4yt\u00f6n j\u00e4lkeen todettiin veden menev\u00e4nkin suoraan keulahyttiin ja tarkemmin sanoen Kapasen pukuun sis\u00e4\u00e4n eik\u00e4 suinkaan vesitankkiin. Kapanen sai siis rauhassa keskitty\u00e4 oman \u201dvarustamonsa\u201d aluksen temppuilleen moottorin korjaukseen.<\/p>\n

Torstai 12.7.2007<\/h6>\n

Paikallinen Dive Master saapui laivaan heti aamusta ja vihdoin l\u00e4hdimme Orbiitin kanssa liikkeelle. Merenk\u00e4ynti oli aika kova, joten se v\u00e4h\u00e4n rajoitti kohdevalintaa. Menimme ensin Sanny-hylylle, joka uppoamisen aikaan oli turkkilaisten omistama ja nimelt\u00e4\u00e4n Necati Pehlivan II. Noin 50-metrinen rauta-alus, joka lep\u00e4ili todella matalalla kyljell\u00e4\u00e4n. Syvyysmittariin tuli maksimiksi 12,2 metri\u00e4 ja senkin saamiseen sai tehd\u00e4 hommia. Ehj\u00e4ksi hylyksi sit\u00e4 ei voinut kuvailla ja katsottavaa oli todella v\u00e4h\u00e4n. Kaikki taisivat innokkaina sukeltaa my\u00f6s ankkuriketjun toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n toivoen sielt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n jotain parempaa, mutta siell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n. Kaunista katseltavaa tarjosivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t merilev\u00e4t, joita oli sek\u00e4 hylyn pinnalla ett\u00e4 pohjassa. My\u00f6s ahvenparvi oli n\u00e4hty jossakin hylyn sis\u00e4ll\u00e4. N\u00e4kyvyys oli alussa kohtalainen, mutta koska hylky oli pieni ja matalalla, nousi lev\u00e4h\u00f6tt\u00f6\u00e4 pohjasta monen sukeltajan kiert\u00e4ess\u00e4 hylky\u00e4 ja n\u00e4kyvyys meni nopeasti heikoksi.<\/p>\n

Toinen sukellus tehtiin Skiftet-nimiselle hylylle. Tai no, yritettiin tehd\u00e4. Poiju oli poissa ja kohde paikannettiin koordinaattien avulla. Merenk\u00e4ynti ja tuuli olivat nousseet jo todella kovaksi. Menimme ankkuriketjua alas, kiinnitimme reelin siihen kiinni ja l\u00e4hdimme etsim\u00e4\u00e4n hylky\u00e4. N\u00e4kyvyys oli todella huono. Ja j\u00e4lleen sattui ja tapahtui: juuri kun alkoi tulla vastaan hylyn osia, joista tosin oli mahdoton m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 ne olivat, meni reelimme solmuun. Siin\u00e4 vaiheessa meni reelin k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 herne nen\u00e4\u00e4n ja syv\u00e4lle, regun l\u00e4pi kuulunut mutina ja manaus kesti aikansa ja sitten mentiin samaa reitti\u00e4 takaisin ja vauhdilla. Laivassa selvisi, ett\u00e4 suurin osa muistakaan ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt hylky\u00e4 ja ne jotka olivat, kertoivat sen olleen aika pieni 0rbiitja kovin hajalla, joten paljon emme olleet menett\u00e4neet.<\/p>\n

Saimme Dive Masterilta, joka ei muuten itse sukeltanut p\u00e4iv\u00e4n aikana lainkaan ja toi mukanaan viel\u00e4 poikansakin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n laivamme muonia, muutaman muun hylyn koordinaatin joihin suunnittelimme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 menev\u00e4mme.<\/p>\n

Illalla saatiin j\u00e4lleen kakkua, kun Pasi t\u00e4ytti vuosia. Annikan ja Miian jo alkuviikosta alkanut merimiehenmets\u00e4stys jatkui kaupungin y\u00f6ss\u00e4 antaumuksella \u2013 tuloksista emme tosin tarkempaa selvityst\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa saaneet.<\/p>\n

Perjantai kolmastoista p\u00e4iv\u00e4<\/h6>\n

Niin paljon oli jo sattunut ja tapahtunut t\u00e4m\u00e4n reissun aikana, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n huonon onnen maine ei meit\u00e4 en\u00e4\u00e4 juurikaan h\u00e4tk\u00e4ytt\u00e4nyt. L\u00e4hdimme aamulla Orbiitilla liikkeelle ajatuksena k\u00e4yd\u00e4 parilla hylyll\u00e4 ennen suunnan kohti saaristomerta ottamista. Merenk\u00e4ynti oli edelleen kova ja se teki tilanteesta haasteellisen. Menimme saamiemme koordinaattien mukaan luodon kupeeseen, jossa oli Dagmar Clausenin hylky. Kuvausten mukaan joulukuussa -42 uponnut h\u00f6yrylaiva, jolla pituutta noin 100 metri\u00e4. Hylyn piti olla kahdessa osassa, molemmin puolin luotoa ja j\u00e4lleen kovin matalalla. Yksi poiju l\u00f6ytyi kohteesta, joten menimme kumpparikuljetuksella sinne Orbiitin ollessa merenk\u00e4ynnin suunnan takia luodon toisella puolella. Pinnan alla oli heikko n\u00e4kyvyys ja sielt\u00e4 paljastui kasa v\u00e4\u00e4ntynytt\u00e4 rautaa, kunnon hylyksi sit\u00e4 oli hankala kuvailla. Oliko kyseess\u00e4 keula vai per\u00e4, vaikea sanoa. Sukelsimme lopuksi luodon ymp\u00e4ri matalalla kohti Orbiitia samalla laivan toista osaa etsien. Vastaan tuli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 rautaosia, mutta hylyn puolikasta ei l\u00f6ytynyt. Orbiitin ankkuri tuli vastaan ensin, joten nousimme sit\u00e4 pitkin pintaan.<\/p>\n

Totesimme yhteen \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 Ahvenanmaa on nyt n\u00e4hty, tack och hej. Keula kohti saaristomerta ja Ut\u00f6t\u00e4. Merenk\u00e4ynti oli kovaa ja matka taittuikin aikamoisen keinutuksen s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4. Menimme suoraan Park Victorylle, jonne Jonkka ansiokkaasti sai anottua meille luvan sukeltamiseen aikaisemmin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Sukeltamaan p\u00e4\u00e4simme vasta ilta-yhdeks\u00e4n aikaan, mutta onneksi taivas oli kirkas ja ilta-aurinko valaisi kauniisti. Hylyll\u00e4 oli hieno n\u00e4kyvyys, jopa reippaasti yli kymmenen metri\u00e4. Hlyky on iso ja katsottavaa riitt\u00e4\u00e4, joten sukellusaikahan siin\u00e4 loppui kesken.<\/p>\n

Y\u00f6n vietimme Ut\u00f6ss\u00e4 ja ker\u00e4simme ”kavereita” apukoneen hyrin\u00e4ll\u00e4. Osa porukasta k\u00e4vi tutustumassa my\u00f6s t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 avattuun hotelliin, joka on viel\u00e4 my\u00f6s rakenteilla entisiin armeijan tiloihin.<\/p>\n

Lauantai 14.7.2007<\/h6>\n

Aamulla suuntasimme aikaisin takaisin Park Victorylle. Aurinkoinen s\u00e4\u00e4 suosi meit\u00e4 ja ensimm\u00e4iselle sukellukselle l\u00e4hdettiin jo ennen yhdeks\u00e4\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n toinen sukellus tehtiin viel\u00e4 Parkille ja n\u00e4kyvyys oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyv\u00e4 kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ellei parempikin. N\u00e4m\u00e4 olivat koko reissun parhaat sukellukset, ei siit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se.<\/p>\n

Loppup\u00e4iv\u00e4 ajettiin sitten Hangon kautta Jussar\u00f6h\u00f6n. Hangossa vietiin kumpparilla Snuuba ja Viiru rantaan ja loppujengi jatkoi matkaa. Aurinko paistoi ja tuuli oli my\u00f6t\u00e4inen, joten mik\u00e4s sen mukavampaa. Grillattiin ensimm\u00e4ist\u00e4 (ja viimeist\u00e4) kertaa oikein porukalla makkaraakin kannella. Perill\u00e4 olimme my\u00f6h\u00e4\u00e4n, mutta jotkut jaksoivat k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 katselemassa saartakin.\n<\/p>\n

Sunnuntai 15.7.2007<\/h6>\n

Leirin viimeinen p\u00e4iv\u00e4. Vesi loppui laivasta aamulla ja siin\u00e4 olikin sitten taiteilemista esimerkiksi vessassa k\u00e4ynnin kanssa. Keli oli muuttunut y\u00f6n aikana kovin tuuliseksi ja pilviseksi mutta p\u00e4\u00e4timme kuitenkin pys\u00e4hty\u00e4 viel\u00e4 ennen Porkkalaa Erkki-hylylle. Poiju oli poissa, joten hyllylle ankkuroitiin koordinaattien mukaan. Kovan merenk\u00e4ynnin keskell\u00e4 menimme ankkuriketjua alas vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme mutaisen pohjan ja eritt\u00e4in huonon n\u00e4kyvyyden. Tulimme saman tien yl\u00f6s ja niin tekiv\u00e4t l\u00e4hes kaikki muutkin. Vain Pasi ja Tilu l\u00e4htiv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n hylky\u00e4 ja sen l\u00f6ysiv\u00e4tkin, mutta siell\u00e4kin oli ilmesesti heikko n\u00e4kyvyys.
\nPys\u00e4hdyimme viel\u00e4 Porkkalassa j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Kapasen kyydist\u00e4 ja tankkaamassa vett\u00e4. Tunnin mittaiseksi suunniteltu pys\u00e4hdys venyi melkein kolmeen tuntiin. Paljon ehti siin\u00e4kin ajassa sattumaan ja tapahtumaan: vesiletku, jolla vett\u00e4 tankkiin laitettiin, oli tavallinen pieni puutarhaletku. Siit\u00e4 ei montaa litraa minuutissa saatu lirutettua. Jossain vaiheessa oli my\u00f6s kaivo tyhjentynyt, joten odottelimme siit\u00e4 onnellisen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 vesitankin t\u00e4yttymist\u00e4 turhaan. Apukoneeseen tuli jotain h\u00e4ikk\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4 paikkailtiin puutapilla. Kaiken kruunasi Kapasen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 hupiohjelma odotuksemme lomassa: alkoi korjata veneens\u00e4 per\u00e4moottoria ja yht\u00e4kki\u00e4 kuului \u201dplumps\u201d ja \u201dperkele!\u201d: Moottorin kupu j\u00e4i Kapasen k\u00e4teen ja loppuosa moottorista vajosi pohjaan. Kapanen rynt\u00e4si hakemaan sukellusvarusteita, mutta tomera kansipoikamme Pasi heitti vaatteet pois, laittoi maskin naamalle ja sukelsi narun kera moottorin per\u00e4\u00e4n. Sielt\u00e4h\u00e4n se l\u00f6ytyi, mudan keskelt\u00e4, ja saatiin nostettua veneen kannelle. Kapasen ilme oli aidon h\u00e4mm\u00e4stynyt, kun kuivapuku lanteilla viimein p\u00e4\u00e4si takaisin laiturille.<\/p>\n

Viimein p\u00e4\u00e4simme j\u00e4lleen matkaan ja kohti Helsingin kalasatamaa. Loppumatka sujui enemmitt\u00e4 kommelluksitta \u2013 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4.<\/p>\n

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis t\u00e4st\u00e4 reissusta puuttunut, mutta hyv\u00e4ll\u00e4 porukalla kun ollaan reissussa, niin lysti\u00e4 riitti. Kerhomme syysleiri\u00e4 ajatellen pit\u00e4\u00e4 vaan toivoa, ett\u00e4 Orbiit saadaan kuntoon ja siistiksi siihen menness\u00e4.<\/p>\n

Tarinan koonnut Nina<\/p>\n\n\n