EGGO

Hylky nimeltä EGGO
Arkiston kertomaa

Tutkiessaan Valtion arkistossa meriselityksiä seiskytluvun lopulla, Moision Hessu löysi järkyttävän meriselityksen Tammisaaren lähistölle uponneesta höyrylaivasta. Tässä hieman lyhennetty meriselitys.
Meriselitys höyrylaiva EGGO:n haaksirikosta 11.11 1921

Telakan valmistuskilpi kädessään Veikko Rasinen ja Heikki Moisio virnistävät iloisina hylyn varmistuttua EGGO:ksi.
(It is really EGGO)

Aluksen uppoamisen mukana hävisivät myös kaikki laivan asiapaperit. Meriselitys on perämies Johannes Krusen kertomuksen mukaan ylöskirjoitettu ja allekirjoituksilla oikeaksi vahvistettu.
Alus lähti Blythistä Englannista 31.10 1921 hiili ja koksi lastissa, määränpäänä Tammisaari. Kielin kanava läpäistiin 3.11. Tullessaan Öölannin pohjoisrannikolle 6.11, nousi myrsky. Russaro sivuutettiin 7.11. Pimeyden johdosta kapteeni päätti jäädä avomerelle, jatkaakseen aamulla Jussarosta Tammisaareen luotsin kanssa. Vahtivuoroni oli klo 20.00-24.00, heti vahtiin tullessani konetehot alennettiin puoliteholle ja otettiin suuntimat Russaron ja Jussaron majakoista. Sain käskyn pitää kurssin välillä Russaro-Jussaro. Tuulen vahvistuessa oli otaksuttavaa, että olimme poissa linjalta, mikä vahvistui kun otin viimeisen suuntiman n klo 23.00 jolloin Jussaron majakka katosi näköpiiristä. Koneet alennettiin hiljaiselle. Klo 24.00 annoin kapteenille tilanneselvityksen ja menin koijaan nukkumaan. Aamuyöstä havahduin, kun alus tärähti voimakkasti. puoliunisena oletin sen johtuvan kovasta merenkäynnistä. Seuraava vahtini alkoi klo 04.00, tällöin kapteeni ilmoitti meidän osuneen klo 02.20 johonkin tuntemattomaan vedenalaiseen esteeseen. Alus sai pienen vuodon, ensimmäinen perämies oli poistanut vettä ruumasta. kello neljän jälkeen vuoto lisääntyi ja alus kallistui 10 astetta styyrpuurin puolelle, kalistuma oikaistiin täyttämällä vastapuolen tankki. Tässä tilanteessa kapteeni päätti päästä Hangon satamaan ja kurssi muutettiin. Klo 06.00 havaittiin tuntematon alus matkalla pohjoiseen. Alus kallistui lisää styyrpuurin puolelle. Klo 07.00 lähetettiin hätäsignaali ja pyysimme ko. laivaa lähemmäksi, mutta kutsuun ei vastattu. Noin klo 08.00 havaittiin oikealla Segelskärin merimerkki. Pelastaakseen laivan ja sen lastin päätettiin pyrkiä Hästö-Busöön, sinne päästyä kallistuma oli jo 20-25 astetta. Laivan kriittisen tilan vuoksi kapteeni päätti 9.11 turvautua Suomalaiseen pelastusalus Frejaan. Pelastus sopimus tehtiin Suomen merilain mukaisesti. Freja kiinnittyi laivan kylkeen estääkseen sen kallistumisen. Vettä oli keulassa jo 7,5 jalkaa, pumpuilla saatiin vedenpinta alenemaan 2 jalkaa tunnin aikana. Sukeltajat lähetettiin tutkimaan laivan pohjaa, ainut löytynyt pieni niitinreikä tukittiin puutapilla sukeltajan toimesta. Pummppauksen johdosta laivan kalistuma oikeni ja keula nousi. Iltapäivällä 11.11 kapteenit päättivät ajaa laivan Tammisaareen. Luotsi ja tulli tulivat laivaan. Lähdettäessä laiva oli kallistut n. 10 astetta, Freja seurasi 300 metrin päässä takana. Ollessani vielä laivan peräosassa sivuutimme Hästö-Busön läntisen kulman. Laiva kallistui hitaasti oikealle puolelle, en pitänyt sitä merkittävänä vaan oletin sen johtuvan merenkäynnistä. Päästyäni komentosillalle laiva kallistui äkisti. Kapteeni käski kaikki miehet konehuoneesta ylös. Yritimme rantauttaa laivaa, mutta se ei totellut ohjausta. Yritin vapauttaa pelastusveneneiden köydet, mutta en päässyt oikealle laidalle. Keula painui veden alle ja laivassa olo tuli mahdottomaksi. Miehistö ryömi takasillalle ja yritti pelastautua uimalla. Muita yksityiskohtia en muista. Minut pelastettiin Frejan veneeseen. Mitään räjähdystä ei ollut ja laiva uppposi klo 11.30 minuutissa. Freja suoritti 10 minuutin etsinnän, suuntasi sitten Tammisaareen. Meidät toimitettiin hoitoon, josta pääsimme pois 12.11 klo 08.00.
Koska valan tehnyttä tulkkia ei ollut Tammisaaressa ja tämä selitys alunperin tehtiin saksaksi, varaan mahdollisuuden käännösvirheiden oikaisuun.
Koska tämä selitys täsmää alkuperäisen selityksen kanssa, haluan minä ja muut eloon jääneet vapauttaa varustamon ja itsemme kaikesta vastuusta lastinomistajaan ja muihin keitä asia koskee, koska niissä olosuhteissa teimme voitavamme laivan ja lastin pelastamiseksi.
EGGOn etsintää

Joka kesä veneillessään Tammisaaren saaristossa, Moision Hessu kaikuluotasi merenpohjaa löytääkseen EGGOn. Aloittaen Hästö-Buson läheltä aluksen oletettua kulkureittiä kohti Tammisaarta. Vuosia kului eikä haaviin jäänyt mitään. Etsimisestä oli tullut rutiini asia, eikä se enää niin kovasti innostanut. Lomaillessaan kesällä 1986, veneen kaiku näytti ison piikin, käännös ja takaisin varmistamaan. Selvä juttu alla oli jotain suurta. Naara veteen ja naaraamaan venettä kiinni. Vasta usean yrityksen jälkeen naara tarttui pitävästi kiinni. Sukellusvehkeet kiireellä ylle ja molskahdus veteen. Pimeys alkoi 20 metrin syvyydessä, alaspäin vielä. Lamppu valaisi naaraa joka oli jonkinlaisessa kaiteessa kiinni. Lähemmpi tarkastelu osoitti sen tosiaan olevan kaide ja tukevasti kiinni rautaisessa laivassa. Näkyvyys oli kehno, mutta vuosien työ oli kannattanut EGGO oli nyt paikallistettu.
Heti löytymisen jälkeen Hessu kirjoitti varustamolle Saksaan kysyen luvan sukeltaa EGGOssa ja irroittaa ja nostaa esineitä aluksesta, sekä mahdollisesti varustamoa kiinnostaneita tavaroita. Varustamo vastasi, ettei ole kiinnostunut mistään esineistä eikä heillä ole sukeltamista ja esineiden nostoa vastaan mitään vaateita. Sukeltaminen ja esineiden nostaminen tehdään sukeltajien omalla vastuulla, varustamo ei ota mitään vastuuta mahdollisesta meren saastumisesta tai sukellusonnettomuuksista.
Kerholla oli nyt lupa irroittaa ja kerätä kamaa EGGOsta. Irtotavaraa löytyy vielä tänäkin päivänä, tosin aina vaikeammin päästävistä paikoista. EGGOn kuvagalleriasta löytyy viitteitä nostetuista esineistä.
Opastettu sukellus EGGOn

EGGO on vaativa sukelluskohde, maaten 32 metrin syvyydessä oikella kyljellä pehmeässä mutapohjassa näkyvyyden vaihdellessa kehnosta huonoon. Vaatimus P2 sukeltajakortti, mutta ollaan vähän joustettu ja opastettuna viety oppilastasoisia sukeltajia tarkassa valvonnassa tutustumiskäynnille jännittävään hylkyyn.
Ensikertalaisen kierros on seuraavanlainen:
Tukialuksen kannella parin varusteiden tarkastus. Hyppy veteen, kaikki kunnossa, OK merkki kirjurille. Uinti poijulle, parinaru käteen ja aloitetaan sukellus seuraten paksua ankkuriköyttä alaspäin painetta tasaten. Pian tulee hämärää, pimenee nopeasti. Sukelluslamppua ei vielä sytytetä niin silmät sopeutuvat paremmin pimeään. Alasmeno köysi on kiinni hylyn vasemman etupuolen pelastusveneen taavetin tuessa. Pimeässä siihen törmää 25 metrin syvyydessä. Pari tulee viereen, nyt sytetään sukelluslamput. Vaihdetaan OK merkit, kierros alkaa. Alapuolella näkyy hämärästi navigointi hytti ja sen avoin oviaukko. Uidaan perään päin, kyljen ja kannen reunaa seuraten. Komentosilta loppuu, alapuolella näkee savupiipun ja pimeän käytävän suun joka kulkee komentosillan ali. Savupiipun takaa alkaa heti konehuoneen katto ja skailetit sekä oviaukot konehuoneeseen ja miehistön asuintiloihin. Perä alkaa kaartaa alaspäin, poiketaan katsomaan peräsintä ja potkurin akselia (potkuri nostettiin joku vuosi sitten). Laskeudutaan 32 metriin, pohjassa näkyy pelastusvene EGGOn vieressä (pelastusvene hävinnyt 2002) . Nyt on oltava tarkkana muuten muta pölisee vieden kaiken vähän näkyvyyden. Pohjaa ja kaidetta seuraten jatketaan eteenpäin, yläpuolella on konehuoneen seinä ja katkennut savupiippu. Pohja on täynnä irtolautaa ja muuta kannelta irronnutta tavaraa. Kurkataan varovasti komentosillan alakäytävään se on puolillaan hienoa mutaa ja ylöspäin suuntautuva ovi johtaa messiin. Jatketaan keulaan päin navigointihytin alapuolelta komentosillan etupuolelle. Komentosillan alakäytävä ja ruuman reunat näkyvät. komentosillan etuseinään on leikattu iso aukko suoraan kapteenin hyttiin ja väliseinä on purettu messiin asti. Noustaan komentosillan kattoa suoraan ylösmenoköydelle, aikaa on kulunut tasan 20 min ja sukellustietokone näyttää siirtyneen dekompressiosukellukseen, katto pään päälle. Sammutetaan sukelluslamput ja aloitetaan hidas nousu. Vähän noustua katto poistuu pään päältä ja varmuudeksi roikutaan dekossa 3 metrin syvyydessä vielä 5 minuuttia. Pinnalle noustua juttua riittää ja keula on vielä käymättä.
Teknillisiä tietoja (technical data)

EGGO valmistui 1913 Lubeckissa H. Kochin telakalla.
Pituus 47m, leveys 8,3m, nopeus 9 kns
Uppouma 387 BRT, 191 NRT.

Short preview: EGGO build in Lubeck 1913. Measures 47m,8,3m. Speed 9kns. It sank 1921. Found 1986 after many years work by Finnair divers near by Tammisaari.

Muutama yksityiskohta jotka voivat auttaa suunnistaessasi hylyllä