Category: ASCA:n kisat (Page 1 of 2)

ASCA DIVING COMPETITION 2010 Luxenburg

Tämän vuoden isäntänä toimi Cargoluxin pieni sukelluskerho ensimmäistä kertaa sukellustapahtumien historiassa. Tähän pieneen maahan Finnairin joukkue saapui monessa osassa – kilpailijat omalla lennolla Düsseldorffista ja kannattajat Hahnin, Zürichin ja Brüsselin kautta. Kaiken tämän lisäksi sukellusvarusteet kiersivät vielä Amsterdamin kautta ja saapuivat perille 10 minuuttia ennen kilpailukuljetuksen lähtöä.
Osa porukasta ehti perjantaina tutustumaan kaupunkiin ja samalla tuli testattua pohkeet ja reidet vanhan kaupungin jyrkillä rinteillä.
Kilpailu pidettiin lauantaina 12 kesäkuuta ilmeisesti maan ainoalla järvellä, joka sekin on padottu tekojärvi. Matkaa noin tunti. Ilma oli kesäkuun aamuksi kolea ja sateinen.
Odottelu kisan alkuun oli pitkä kun isäntien tehtäväradan rakentaminen ei oikein meinannut onnistua. Ensimmäisenä tehtävänä oli suunnistus. Rannasta otettiin suunta poijulle, joka näkyi pinnalla. Kun poiju löytyi, niin poijun alaosassa oli uusi suunta vedenalaiselle poijulle ja taas siitä uusi suunta seuraavalle vedenalaiselle poijulle, kaikkiaan kolme vedenalaista poijua ja sitten suuntima takaisin rantaan. Matkalla oli reitin sivussa tauluja, missä oli sanoja. Tehtävä päättyi, kun kumpikin sukeltaja oli kuivalla maalla ja kertoivat vedenalaisten taulujen sisältämän lauseen ”I will pay the beer tonight”. Kilpailujoukkueita oli 4, eli Finnairilta yksi, Lufthansalta yksi ja isäntien 2 joukkuetta. Tässä vaiheessa isäntien ajanotto kävi omien puolesta ja he saivat omalle ykkösjoukkueelleen sekunnin paremman ajan kuin Finnairin joukkueen aika. Isännät vielä menivät ensimmäisenä ja pöllyttivät pohjan ikävällä tavalla seuraavien joukkueiden kiusaksi.
Toinen tehtävä oli pelastustehtävä, missä rannalta pelastaja ui perusvälineillä noin 3 metrin syvyyteen vajonneen uhrin luo, nosti uhrin pintaan ja hinasi ankkurissa olevalle veneelle riisuen sukelluslaitteen samalla kun raahasi uhria. Tämän jälkeen uhri piti nostaa veneeseen ja aika pysähtyi uhrin päästyä veneeseen. Tässä tehtävässä Finnair olikin sitten ylivoimainen voittaja ja CV ykkösjoukkue toinen.
Kolmas tehtävä tehtiin rannalla. Pimeä maski päässä ja parin toiset kädet nippusiteellä yhteen kiinnitettynä piti parin kasata laitepaketti sukellettavaan kuntoon. Tässä tehtävässä viimeiset joukkueet voittivat ja sekä Finnairin että Cargoluxin joukkueet kisasivat viimeisestä sijasta. Finnair hävisi muutamalla sekunnilla.
Lopputuloksissa isännät päättivät olla voittajia ja Finnair oli siis tuon hupitehtävän ja epäreilun suunnistustehtävän vuoksi niukka kakkonen. Tällä kertaa perää piti Lufthansa.
Kilpailun jälkeen kävimme tutustumissukelluksella tuossa padotussa järvessä. Se on laakson pohjalla ja veden alta löytyi maantie, silta ja monta vanhaa liikennemerkkiä. Vesi oli suhteellisen kirkasta, paitsi jos pohjaa pöllytti.
Illalla palkintojen jako oli paikallisessa maalaisravintolassa tyypillinen luxemburgilainen illanvietto. Isäntiä kiitettiin ja onniteltiin reilusta voitosta.
Sunnuntaina suuntasimme Moselin laaksoon Saksan rajalle viinitiloille. Samalla tuli kierrettyä oikeastaan koko Luxemburg. Tässä vaiheessa osa kannustusjoukoista oli jo lähtenyt paluumatkalle Brüsselin ja Hahnin kautta ja viimein illalla kisajoukkue suuntasi Geneven kautta kotiin. Nyt seurasivat matkalaukutkin mukana.

Seuraavan kerran kisat järjestetään Suomessa elokuussa 2012.

Tulokset:

1 Cargolux 1  Fred ja Georges
2 Finnair        Timo ja Panu
3 Cargolux 2  Paul ja Nicolaj
4 Lufthansa    Kai, Peter ja Ivo

ASCA 2009 Hamburg

Alla hieman infoa tulevasta kisasta.

Huomatkaa ettei uintia ole enää ohjelmassa.Vaan lähinnä sukellus ja yksi hupitehtävä.

Kisa sopii kaiken tasoisille sukeltajille. Joten älä mieti vaan lähde mukaan.

Kisaajien kuluja pyritään tukemaan mahdollisimman paljon. Tästä kannattaa kysellä hallitukselta tai allekirjoittaneelta.

Kisa viikonloppu on hauska tapahtuman, jossa pääsee tutustumaan muiden yhtiöiden sukeltajiin.
Mukaan voi lähteä myös nauttimaankin.

 

T: Joke

 

Dear all,

As mentioned before our LH-HAM is prepared to invite you to HAM for the weekend 12.-14.6.09 with an attractive program.

Let me quickly summarize the package before I will add hopefully on Monday a nice invitation format:

1.) Package price will be 190,-€/Person including

  1. a) 2 nights in Ibis Hotel close to airport (with shuttle bus) and breakfast in double room.
  2. b) Weekend public transport ticket to allow free movement even for non competition participants (e.g. sightseeing/shopping)
  3. c) Transport to lake Oortkaten, just 30 KM from airport
  4. d) Light lunch and drinks at Ortkaten
  5. e) Evening award dinner and one free drink at LSV- club.
  6. f) Free dive after competition (tanks and weight belts will be supported)
  7. g) Visit of Hamburg “Fischmarkt” on Sunday subject to return flight arrangements
  8. h) Proposal for nice shopping and sightseeing of non participating guests

 

2.) Schedule:

  1. a) Arrival on Friday 12.6.09 – please advise for welcome meeting
  2. b) Competition – see current rules on Saturday, pick up Hotel by 9:00 hr, return latest 18 hr; award dinner by 20 hr
  3. c) Visit of Hamburg fish market – we have to be there by latest 8:30 hr (off from hotel by 7:30) alternatively tour through harbor area and new harbor city area at more relaxed time subject to your departure on Sunday 14.6.09

 

  1. d) IMPORTANT: Please confirm number of participants latest by April 2009 to my attention as we have so far only limited hotel reservations

 

3.) Competition:

  1. a) Buddy team (2) – one rescue snorkel diver has to lift a scuba diver (best time)
  2. b) Orientation parcour for buddy team (best time)
  3. c) More or less secret fun exercise for at least buddy team (2) (best time/performance)

 

>Important: due to local regulations we will and have to check your valid health certificate and diving brevet (min. CMAS *)!

 

4.) Others:

  1. a) Bring your own complete diving equipment!
  2. b) Bring nice and sunny weather with you!!
  3. c) Hope to see lots of you healthy in Hamburg to celebrate our 30th Diving Club anniversary with us!

 

Mit freundlichem Gruß
Best regards
____________________________
Dieter Zimmermann
Manager Operations/QM & Into Plane Services

ASCA SUKELLUSKILPAILUT SVEITSISSÄ 2001

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjesti Swissair tämänvuotiset ASCA sukelluskilpailut. Kilpailut käytiin Zürichseen rantavesissä aivan lähellä kaupungin keskustaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kilpailuihin mentiin raitiovaunulla, mutta kun rantaan ei majapaikasta ollut pitkä matka, niin hyvinpä tuo sujui ratikallakin. Finnairin joukkueella oli mukanaan kiertopalkinto edellisestä yhteisestä kilpailusta jo kahden vuoden takaa, kun viimevuotiset kilpailut jäivät kisaamatta Cargoluxin joukkueen vaihduttua ja järjestäjien peruutettua kilpailut. Vakaa aikomus oli palauttaa komea kiertopysti takaisin Finnairin palkintokaappiin.

Itse kisa-aamu ei aurinkoisuudellaan häikäissyt. Lauantaiaamuna oli varhainen herätys ja kilpailu oli valmiina alkuun jo heti aamu yhdeksältä.
Ensimmäisenä lajina oli pelastusuinti, missä järjestäjien hämmästykseksi Pekka Pakarinen aloitti ilman märkäpukua. Pekka voittikin koko lajin pelastaen Jesse Aavameren ennätysajassa, vaikka isäntien puolelta kisan kakkonen jäi vain yhden vaivaisen sekunnin. Tässä kilpailussa pelastajan tuli noutaa pinnan alle vajonnut uhri noin 70 metrin päästä ja tuoda mahdollisimman nopeasti rantaan.

Toisena lajina oli suunnistustehtävä . Sukellusparille annettiin lähtösuunta ja merkkipoijun luota piti vaihtaa toinen suunta kohti maalia. Tehtävässä ratkaisi suorituksen kokonaisaika ja poikkeama maalipoijusta. Tässä osatehtävässä tulivat suurimmat heitot ja virheet. Puolet kilpailupareista eivät saaneet edes tulosta, mutta ylivoimaisesti parhaan ajan saavuttivat Finnairin Tuomas Koskinen ja Timo Lammi.

Kolmantena lajina oli maalla tehtävä tarkkuusammunta vesiruutalla. Tässäkin lajissa Finnair saavutti ykköstilan Juha Karleniuksen tarkalla ammunnalla Kimmo Takalan ollessa parissa toisena. Näin lopulta kaikissa lajeissa voittajana oli Finnair ja kiertopalkinto palasi yhtiön palkintokaappiin. Kaikki joukkueen jäsenet osallistuivat ja voittivat oman osuutensa, joten ensi vuoden kilpailuista voidaan odottaa hyvää menestystä varsinkin, kun niistä tulee kotikilpailut. Toivottavasti vain lentoyhtiöt pysyvät pystyssä, sillä tällä hetkellä meillä on kova huoli tämän vuotisten isäntiemme työpaikoista. Toivomme todella näkevämme heidät täällä ensi vuoden kilpailussa.

Tulokset/results:

1 Finnair
2 Swissair
3 Cargolux
4 Lufthansa

 

Fotos by Sigurdardottir Moeidur/ Arendt Marc Cargolux

Timo Lammi

ASCA 1999 KILPAILUT SAKSAN MAALLA HAMPURISSA 10-12.9.-99

Finnairin joukkue (team): Pekka Pakarinen, Kati Särkelä, Kalevi Mansikkamäki, Timo Lammi, Teija Suojanen ja Juha Karlenius

Finnairin joukkue (team): Pekka Pakarinen, Kati Särkelä, Kalevi Mansikkamäki, Timo Lammi, Teija Suojanen ja Juha Karlenius

FINNAIRIN SUKELTAJAT VIHDOIN ASCAN VOITTOON / Finnair team won the first price in Hamburg

Syyskuussa järjestettiin ASCA:n sukelluskilpailut Kielin kanavan suulla kesäisen helteisissä olosuhteissa. Ennakko-odotukset olivat kovin jännittyneet, sillä Lufthansan isäntien juhlavuoden ajatuksena oli kokeilla uusia kilpailusääntöjä, jotka toisivat kilpailun lähemmäksi todellista sukeltamista ja tukisivat sukelluskoulutuksessa opittavia taitoja. Uusista säänöistä oli kyllä saatu kirjalliset esitykset, mutta mitään harjoittelua ei pystytty toteuttamaan. Tosin sama tilanne oli kaikilla joukkueilla. Entinen räpyläuintiin perustuva fyysinen voima ei enään ollutkaan ratkaisevassa asemassa, vaan koulutuksessa harjoitellut pelastaminen ja suunnistaminen toivat parhaat pisteet.
Finnairista joukkueeseen lähti peräti 4 sukelluskouluttajaa, yksi kokenut sukeltaja ja yksi oppilas, joten mahdollisuudet olivat ennakkoon hyvät. Tosin edellisestä Finnairin voitosta oli jo kulunut 15 vuotta, niin ennakkosuosikin paineet olivat kaikki muualla.
Ensimmäisenä lajina oli pelastussukellus, missä “uhri” piti noutaa matkan päästä pohjasta ja hinata mahdollisimman nopeasti rantaan. Tässä lajissa Pekka Pakarinen oli ylivoimainen ykkönen ja Juha Karlenius taisteli viime vuosien uintikuninkaan LH:n Sven Latzen kanssa toisesta sijasta äärimmäisen jännittävän loppukirivedon tuoden Finnairille komean kaksoisvoiton.
Toisena lajina oli suunnistus rannasta noin 150 metrin päässä olevalle poijulle. Suorituksessa arvioitiin parin nopeus ja tarkkuus, sillä kilpailuparin vei mukanaan poijua, joka piti jättää mahdollisimman lähelle maalimerkkiä mahdollisimman nopeasti. Kilpailua vaikeutti huono näkyvyys ja veden virtaus, joten ainoastaan yksi pari osui suoraan merkkipoijulle ja heidän matkaan käyttämänsä aika pudotti heidät kuitenkin vasta neljänneksi. Finnairin parina Teija Suojanen ja Timo Lammi pääsivät vajaan 5 metrin päähän merkistä ja tuloksena oli toinen sija.

Viimeisenä kevyempänä lajina oli tarkkuusheitto painoilla rannassa. Tässä lajissa voitto meni Saksaan, muuta kokonaispisteet riittivät selvään mestaruuteen. Kilpailun palkinnot jaettiin Elben risteilyllä Airbussin tehtaiden edessä. Osallistuneet joukkueet olivat kukin tuoneet isännille pienet muistolahjat, jotka sattumalta täydensivät toisiaan: SR toi valtavan juuston, SN luovutti korillisen oluita ja AY oli pakannut mukaan kuivatettua poron kieltä. Ilmeisesti isännillä on ollut mielenkiintoiset muisteluillat kisavieraiden tuomisilla.

Tulokset
1 Finnair
2 Lufthansa
3 Swissair
4 Sabena 

ASCA 1998 SUKELLUSKILPAILUT BELGIA

Vasemmalta Mari, Eila, Veronika, Teija, Tiina ja alistettuna Timo Our lady team

Vasemmalta Mari, Eila, Veronika, Teija, Tiina ja alistettuna Timo
Our lady team

FINNAIRIN SUKELTAJAT MATKALLA!!

Vuoden 1998 ASCA sukelluskilpailut järjestettiin tällä kertaa Sabenan isännöimänä Belgian Lommelissa. Matkaan oli valittu Finnairin puolelta edellisiin vuosiin nähden hieman poikkeuksellinen kilpailujoukkue: 5 naista ja allekirjoittanut joukkueenjohtaja (=vahti). Ehkä odotuksissamme tällä kertaa ei ollut aivan kirkkain mitalli, mutta joukkueen henki ja tahto näyttää muille suomalaisten naisten kilpailukunto oli vankka.
Matkaan lennähdimme perjantai-iltapäivänä ja heti lähdössä muutimme etukäteen luodut taktiset kuviot uusiin suunnitelmiin – matkasta jäi yhdet räpylät ja yksi sukelluskassi oli suljettu vankasti ja avain tietysti keittiön pöydällä. Joukkueemme koostui kahdesta ATK-nerosta, kahdesta lentoemännästä, lentokoneasentajasta ja myyntimiehestä, joten laaja-alainen ammattitaito oli liikkeellä. Lisäksi mukana oli yksi aviomies ja herra Koskinen teknillisenä neuvonantajana.
Matkalla Brüsselistä kilpailupaikalle tutustuimme samalla Belgian maaseutuun. Ajoimme viehättävien kylien läpi, missä kauniit pihat ja pensasaidat saivat oman ihastuksemme. Perillä kilpailu ja majoituspaikkamme oli Centerparksin lomakylä. Kylä oli rakennettu ison tekojärven ympärille ja keskuksena toimi iso kylpylärakennus. Majoittumisen jälkeen nautimme illallista järven toisella puolella. Valitettavasti saapuminen lomakylään oli tapahtunut pimeän aikana ja illallisen jälkeen lähdimme pienryhmissä kohti majapaikkaamme. Aamulla selvisi, että kaikki olivat vaeltaneet muutaman kilometrin harhaan erilaisia reittejä, mutta vihdoin kaikki löysivät perille.
Kilpailupäivänä vettä tihkutti aamulla ja joukkue valmistautui kilpailuun. Viime hetkellä vaihdoimme vielä kokoonpanoa lähinnä viimeistely- ja tyhjennysharjoituksen tulosten perusteella – myös vajaa räpyläluku ja uima-asujen lukumäärä vaikuttivat muutoksiin. Pintauinnit suoritettiin kovin mutaisessa vedessä yhdellä radalla. Henkilökohtaiset tulokset eivät vielä ole valmistuneet, mutta Marin 400m räpyläuinti selällään ja vastaavasti Teijan murhaava katse 300m kääntöpaikalla eivät jääneet huomaamatta. Lisäksi Teija sai viimeisellä lenkillä Sabenan uimarin kiinni ja ui sanan varsinaisessa merkityksessä “äijän yli”.
Sukellustehtävää varten vaihdoimme maata. Menimme paremman näkyvyyden toivossa toiseen lomakylään Hollantiin. Siellä tehtävänä oli laskeutua “hylylle”, suunnistaa suunnassa 175 puoli järveä ja pienen poijun jälkeen jatkaa suunnassa 150 vastarannalle. Ensimmäinen hämmästys oli, kun otimme suuntaa pinnalla järven keskellä oleviin saariin ja kuinka ollakaan kohta saaret olivat vaihtaneet paikkaa. Tehtävä meni siis kelluvien saarien alitse. Ainoa, joka löysi välipoijun oli Eila, joka sukelsi ratamestarin kanssa. Muut hukkasivat noin 30cm näkyvyydessä välipoijun, mutta molemmat meidän joukkueet osuivat todella hyvin maaliin. Hupisukellukset eivät tässä näkyvyydessä oikein innostaneet, joten takaisin vaan Belgiaan.
Iltajuhlassa palkinnot jaettiin 1 Air France 2 Lufthansa 3 Sabena ja 4 Finnair mutta vaan niukasti
Sabenalle hävinneenä. Illan juhlassa keskustelua herätti Carcoluxin viime hetken poisjäänti, sekä Swissairin ja Air Linguksen poissaolo. Niinpä kapteenien kokouksessa esiin otettiin ehdotus uusista säännöistä ja ne on nyt toimitettu myös Finnairin sukeltajien arvioitaviksi. Uusilla säännöillä toivotaan sukeltamiseen liittyviä tehtäviä enemmän ja mukaan otettaisiin myös kulttuuria. Nähtäväksi jää kilpaillaanko Saksassa uusilla säännöillä jo ensi vuonna?
Sunnuntaina pakkaaminen ja paluu sujuivat jo ripeästi. Yö- ja aamu-uintien jälkeen virkeä ryhmä siirtyi lentokentälle ja paluumatkalla emme edes tutustuneet Belgian maaseudun ihmeellisyyksiin. Edustimme ylpeästi yhtiötämme ja maatamme ja pikkujouluissa muistamme parhaiten kunnostautuneita joukkueen jäseniä pienin “muistolahjoin”.
Joukkueestaan ylpeä Timo

Meidän ja muitten porukkaa

Meidän ja muitten porukkaa

 

asca981

ASCA Irlanti-97

“Ja ketään ei näkynyt missään”

Matkaan lähti rampa joukkue. Lensimme Brysseliin ,jossa tapasimme Sabenan joukkueen. Yhdessä jatkoimme matkaa AER Lingusin koneella Dubliniin.
Kentällä piti olla EI:n porukka vastassa mutta ketään ei näkynyt. Lyhyen palloilun jälkeen siirrymme hotelliin, mutta yllätys yllätys ketään ei näkynyt sielläkään. AY iski viisaat päät yhteen SN:n vielä haikaillessa EI:n perään. Päätimme tutustua Dubliniin. Tutustuimme vanhaan linnaan ja muutamiin pubeihin .Viimeiseksi vierailimme yhdessä Dublinin kuuluisassa pubissa, joka osoittautui aivan tavalliseksi . Dublin ei muutenkaan sykähdyttänyt joukkueemme jäseniä.
Kellon lähestyessä seitsemää palasimme hotellille. Ketään ei edelleenkään näkynyt. Meitä kuitenkin odotti respassa kirjekuori ,jossa kävi ilmi uusi aikataulu ;EI:n edustajan kanssa tapaaminen klo 20.00 clubitalolla. Siistiydyimme hotellilla ja valmistaudumme tervetuliaistilaisuuteen. Vähän ennen kahdeksaa tapasimme muut joukkueet hotellin edessä ja odotimme kuljetusta Clubitalolle. Ketään ei näkynyt missään .Päätimme siis muiden joukkueiden kanssa kävellä reilu viiden minuutin matkan. Tuon matkan aikana näimme ensimmäisen kerran EI:n edustajan ohi ajavassa autossa. AY:n reaktio oli “AUTO SEIS JA KYYTIIN” .
Clubilla oli iso ja komea lukuisine harrastus mahdollisuuksineen ja täysine ravintolapalveluineen. Ravintolassa kohotimme tervetuliais oluet . Tämän jälkeen oli vuorossa kapteenien kokous .
Puolen yön aikaan siirrymme takaisin hotellille ,jossa osa jatkoi illan viettoa pay-TV:n merkeissä
Herätys klo.08.30. Kamat kasaan ja aamiaiselle .Ensimmäinen kuljetus, Dublinin pohjois puolella olevaan kylään ,piti lähteä klo 09.30 ,mutta ketään ei näkynyt. Ensimmäinen kuljetus 10-hengen bussilla lähti vähän ennen klo10.00. Reitti kulki aivan rantaviivan tuntumassa, vaikkakaan vettä ei näkynyt (vuorovesi).Maisemat olivat kauniita.
Saavuttuamme perille oli tarkoitus lähteä kumiveneellä läheiseen saareen. Koska vesi ei ollut vielä tarpeeksi korkealla, veneittä ei voitu laskea heti vesille. Odotusta .
Saatuamme veneet (2kpl) vesille ,toisessa veneessä ei moottori suostunut käymään . Kun kaikki joukkueet (n.40 hlöä) oli saatu saarelle oli kello jo yli puolen päivän .Nyt aikataulu oli myöhässä jo 2 tuntia .Käytännössä lopetimme kellon katsomisen jo perjantai iltana.
Kilpailu järjestelyt ,joita ei ollut ,aiheuttivat kaikissa joukkueissa suurta ihmetystä. Kilpailu ratoja olikin vain yksi. Joten kaikki joukkueet teki suorituksensa yksin .Näin ei jännitystä edes viestissä päässyt syntymään . Yleensä ASCA:n kilpailussa on lajeina 100m, 400m ja 4x100m viesti uinteina ja sukellustehtävä.Täällä saimme uinneista vietyä läpi 100 ja 4x100m:n viestin. Sukellustehtävä jäi suorittamatta kovan vuorovesivirtauksen takia.
Kaiken tämän sähläyksen jälkeen tarjottiin hupisukellus mahdollisuus. Kumiveneillä lähdettiin etsimää parempaa näkyväisyyttä saaren toiselta puolelta. Näkyväisyyden ollessa n.20cm, sukeltajat eksyivät toisistaan ja hajaantuivat laajalle alueelle. Kumppareiden poimiessa muita sukeltajia merestä, siirtyi AY:n väki jo privaatti kuljetuksella lähimpään rantapubiin syömään ja nauttimaan Guinnesit .Joukkueemme oli jälleen ensimmäisenä paikalla ja täten olimme ensimmäisten joukossa valmiina illan viettoon ja palkintojenjakoon. Ravintola oli viihtyisä .Nautittuamme illallisen, odotimme illan kohokohtaa palkintojenjakoa .EI:n keskuskerhon edustajan lyhyen puheen jälkeen meille kerrottiin, että kilpailu tulokset olivat jääneet erään toimitsijan kotiin .Joten ykskantaan hän vain ilmoitti LH:n voittajaksi .Muille jaettiin muistomitalit vähemmän arvokkaalla tavalla , suoraan muovikassista joukkueen kapteenille . Ajan puutteen vuoksi vuorossa oli ripeä siirtymävaihe seuraavaan pubiin .Ja juhlat jatkuivat paikallisten oluiden maistelun merkeissä. Pubin sulkeutumisajan lähestyessä siirryimme kulman takana olevaan yökerhoon. Aamun pikkutunnit kuluivat hotelli huoneessa rupatellen ,juhlien ,pay-movieta katsellen ja osan jo mennessä nukkumaan.
Ja seuraavana päivänä kohti GUINNESSIN tehtaita. Olimme ainoa joukkue, joka meni vielä päiväksi Dubliniin .Olimme sopineet EI:n kanssa että he tulevat hakemaan meidät aamu 11.00 ja kuinka ollakkaan ,odotteluksihan se meni. Pienen odottelun jälkeen saapui vihreä paku pihaan ,jonka kyytiin lastasimme itsemme ja tavaramme. Matka, joka kesti n.puoli tuntia oli joillekin tuskaa ja toisille miellyttävä kaupunki kierros. Tuska johtui liian pitkäksi venähtäneestä illasta joka kesti aamuun asti. Pääsimme vihdoin perille tehtaalle. Irlantilaiset ystävämme maksoivat meidät sisään. Itseasiassa se oli museo/näyttely, jossa kerrottiin eri tavoin Guinnessin historiaa ja toimintaa. Lopuksi pääsimme maistelemaan kyseistä juomaa. Kaikenlaista kamaakin oli myytävänä paitaa, kuppia, takkia….
Tämän mielenkiintoisen tutustumisen jälkeen olikin vain päivän jännittävin osuus. Siirryimme kentälle ja hyvästelimme irlantilaiset ystävämme.
Tarkoitus oli matkustaa johonkin manner-Euroopan kaupunkiin, josta olisi lento Helsinkiin. Oma koneemme oli etukäteistietojen mukaan ylibuukattu.
Vaan kuinkas kävikään. Emme mahtuneet mihinkään koneeseen ennen omaa konetta, ja siihenkin meni vain kaksi meistä . Loput jäivät yrittämään edelleen johonkin muualle. Ranskalaisetkaan eivät olleet lähteneet ja heiltä saimme tietää Pariisin koneessa olevan tilaa. Loppu porukasta siis tuli maanantaina yövyttyään Pariisissa.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Matkasta jäi kuitenkin positiivisia muistoja. Ensi vuonna menemme Belgiaan, jonne kutsu on jo esitetty.
Tarina by T Koskinen ja  Riikonen

fskotiasca97palk1Alakuvissa AY:n joukkue ja irlantilaisten keskusk. pj.

 

 

 

fskotiasca97palkPoma, Sami, Kimmo, Joke, Juha

ASCA:n sukelluskilpailut Prediumissa 6-8.9.1996

fskotiasca96palk

Kuvassa saksalaisten Dieter, meidän Aila ja Jouko Left Dieter (LH) from winning team

 

 

 

 

 

 

Olimme jo kolmatta kertaa ASCA:n sukelluskilpailujen isäntinä. Vieraiksemme saapui perjantaina Prediumin lomakylään 4:n eri maan joukkueet sekä runsas joukko kannustajia. Kaikkiaan paikalla oli yli 60 henkeä. llalla rannassa oli nuotio ja grilli jonka ympärillä pääsimme tutustumaan vieraisiimme.
Kilpailu käytiin rannassa IAU:n saunan tuntumassa. Lauantai aamu oli kolea, eikä vesikään ollut ihan lämmintä. Onneksi sentään sateet ja kova tuuli eivät haitanneet joukkueiden uinti suorituksia. Kannustajien raivoisasti huutaessa kilpailijat suorittivat 100m:n, 400m:n uintimatkat ja 4x100m:n viestin. Tämä tietää yhteensä 600m:n uintimatkaa täysillä räpylöiden ja snorkkelin kanssa ja tietenkin märkäpuku päällä. Matka saattaa kuulostaa lyhyeltä mutta avovedessä se on kyllä riittävä yhdelle päivälle. Kilpailun viimeisenä lajina oli tehtävä sukellus läheisellä hylyllä jossa piti tunnistaa tiettyjä esineitä. Näkyvyyden ollessa huono rataa lyhennettiin sillä seurauksella, että lähes kaikki saivat täydet pisteet.Näin ollen uinnit nousivat ratkaisevaan osaan .Tulospalvelumme teki lopulliset tulokset valmiiksi ja muut valmistautuivat iltaa varten.
Illallinen ja palkintojen jako suoritettiin Hangossa sukeltajienkin suosimassa idyllisessä ravintola Piratessa. Palkintojen jaossa jouduimme huomaamaan jälleen tulleemme toiseksi tällä kertaa Lufthansan jälkeen, sitten seurasikin Sabena Swissair ja Gargo Lux .Jos kaunis luontomme sykähdytti päivällä vieraitamme niin illalla Lammi hauskutti puhein ja Flinck hurmasi soitollaan koko kisaväen.
Sunnuntai aamuna jätimme haikeat jäähyväiset vieraidemme lähtiessä tutustumaan Helsinkiin oppaidemme kanssa ja sieltä lentokentälle. Lupasimme nähdä jälleen ensivuonna silloin Irlannissa.
Jälleen valtavan hienolla talkootyöllä saimmme järjestettyä onnistuneen kisan, jossa aikataulut pitivät ja vieraat viihtyivät.
Koonnut J Riikonen          

Mökki 66 ja järjestäjiä

Mökki 66 ja järjestäjiä

Vieraita IAU:n saunan luona

Vieraita IAU:n saunan luona

 

ASCA Sveitsissä 1995

Kisat voitti SR, muita tuloksia ei tiedossa

asca954 Maisemat mahtavia

Mitä, kuivapuvun alle tietenkin nallepuku. No oli aika kuuma kyllä uida kisaa.

 

Mare katselee kun Eki ja Niisku valmistautuu

 

 

ASCA 1994 England

asca942 asca94 asca941

ASCA 1993 Tammisaaressa

Valmistelut alkoivat kilpailua varten jo syksyllä 1992.Niinimäki ja Riikonen olivat vetäjinä ja apuna valtavajoukko seuran jäseniä. Kilpailuun oli ilmoittautunut AF ja LF.Sveitsiläisilläoli leiri samaan aikaan, ja jostain syystä englantilaiset eivät tulleet.

Kilpailut pidettiin Meri-Tenholan alueella, josta oli varattu kaikki mahdolliset mökit. Vieraista saksalaiset tulivat ajoissa, mutta ranskalaisten tulo viivästyi. Onneksi olimme varautuneet tähän, ja meillä oli bussi ja Flinckin Juha päivystämässä kentällä.Ranskalaiset saatiin lopulta n.02.00 Tenholaan, jossa oli varattu iltapalaa heille.
Kilpailuaamu oli puolipilvinen ja viileä. Päivän mittaan pilvet kaikkosivat, mutta tuuli yltyi suhteelisen kovaksi. Radat oli merkattu poijuin,  ja alue oli suojattu kahdella isommalla veneellä. Kilpailut pääsivät alkamaan n. klo 09.00. Ensiksi oli 100 metrin, sitten 400 metrin ja 4×100 metrin räpyläuinti. Tässä vaiheessa viileä ilma ja kylmä vesi oli aiheuttanut kramppeja, mahavaivoja ja muita ongelmia.Oli vaikeaa saada joukkueita kokoon esim. viestiin. Varamiehiäkään ei ollut mukana.
Tämän jälkeen pidettiin tauko, jonka aikana päästiin lämmittelemää ja syömään. Rantasauna oli kyllä lämmin koko kilpailun ajan, ja sitä myös käytettiin. Tauon jälkeen oli vuorossa meille niin surullisen kuuluisa sukellus-suunnistus. Jälleen kerran jouduimme toteamaan, että vain harjoittelemalla oppii. Saksalaisten ollessa nopeimpia (parissa minuutissa), meillä meni yli kymmenen minuuttia. Lopulta kaikki lajit oli suoritettu, sekä krampeista ja muutkin vaivat lähes voitettu. Päästimme kirjurit laskemaan pisteitä, sekä kilpailijat lepäämään. Radat purettiin myös samantien.
Seuraavaksi ohjelmassa oli siirtyminen veneillä Tammisaareen. Veneissä piti olla kuohujuoma tarjoilu, ja olikin, mutta vain toisessa. Ulkolaiset vieraamme menivät kaikki toiseen veneeseen. Veneen kippari lähti jo rannasta kun kuohujuoma vasta tuotiin. Joten AY: joukkue ja järjestelytoimikunta joutui tuhoamaan juomat parempiin suihin. No ei vieraatkaan jääneet kuivin suin, oluet olivat tietenkin heidän veneessä. Veneily onnistui muuten hyvin syksyisen viileässä ja kirkkaassa ilmassa.
Rantauduimme Hotelli-Strandin rantaan.Täällä suoritettiin palkintojen jako ja illastimme.Ranskalaiset voittivat selvästi, saksalaisten ollessa seuraavia. Jäimme vieraanvaraisuuttamme viimeiseksi.Seuraavissa kotikisoissa otamme revanssin. Palkintoja olimme saaneet lahjoituksena eri lähteistä, mutta komein oli Suunnolta saatu sukellustietokone. Syönnin aikana meitä viihdytti Juha mielyttävällä musiikilla. Iltaa jatkettiin Diskon puolella, ja illan loputtua kuljetimme porukat autoilla takaisin majapaikoille.
Sunnuntaina oli kaikille halukkaille mahdollisuus lähteä sukeltamaan Tvärminen alueella olevaan puulaivan hylkyyn. Sunnuntaina oli ilma lämpimämpi ja aurinkoinen, eikä tuullut. Upea sukellus ilma. Ainoa este joillakin oli liian pitkäksi venähtänyt ilta, jolloin deko ajat jäi liian lyhyeksi. Ulkolaisista vieraistamme vain yksi jäi rannalle odottamaan. Veneissä kävi melkoinen kuhina kun kaikkille järjestettiin laitepaketti ja painot. Ensimmäisinä menivät vieraamme oppaiden kanssa, jotta he pääsivät ajoissa pakkaamaan. Sukellus sinänsä onnistui, mutta viimeisillä oli tietenkin huonompi näkyväisyys. Hylky itsessään on suhteellisen hyvässä kunnossa sijoittautuen korkean kallion viereen. Palatessamme, oli ilmakin jo lämmennyt mukavasti. Jätimme hyvästit vieraillemme, jotka lähtivät kohden lentokenttää. Vieraat kiittelivät ja toivoivat pikaisiin näkemisiin.
Samaan aikaan Mare oli tehnyt löydön keittiössä. Olimme unohtaneet kauhean kasan grillimakkaroita sinne, oli siellä muutama olutkin. Hän aikoi paistaa itselleen muutaman niistä ulkona olleessa grillissä, mutta kuinka ollakkaan, yks’ sun toinen löysi tiensä grillille,  kun hommat antoivat myöten. Näin nautimme kauniissa jo illaksi kääntyneessä syysilmassa makkaraa ja juomia. Viellä oli laitettava mökit kuntoon ja pakattava loput kamat, joita olikin paljon. Tämän jälkeen jätimme alueen taaksemme haikein mielin.
Viikonloppu oli ollut onnistunut, ohjelma oli ollut tiivis,  mutta aikataulut olivat pitäneet. Lopuksi kiitos kaikille osallistuneille, ilman suomalaista talkoohenkeä tämä ei olisi onnistunut.Järjestelyihin ennen ja paikan päällä osallistui yli kaksikymmentä jäsentä.Paikan päällä päivät olivat aikaisesta aamustamyöhäiseen iltaan,  mutta yhtään valituksen sanaa ei kuulunut.
Koonnut J Riikonen

Page 1 of 2

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén