Vasemmalta Mari, Eila, Veronika, Teija, Tiina ja alistettuna Timo
Our lady team
FINNAIRIN SUKELTAJAT MATKALLA!!
Vuoden 1998 ASCA sukelluskilpailut järjestettiin tällä kertaa Sabenan isännöimänä Belgian Lommelissa. Matkaan oli valittu Finnairin puolelta edellisiin vuosiin nähden hieman poikkeuksellinen kilpailujoukkue: 5 naista ja allekirjoittanut joukkueenjohtaja (=vahti). Ehkä odotuksissamme tällä kertaa ei ollut aivan kirkkain mitalli, mutta joukkueen henki ja tahto näyttää muille suomalaisten naisten kilpailukunto oli vankka.
Matkaan lennähdimme perjantai-iltapäivänä ja heti lähdössä muutimme etukäteen luodut taktiset kuviot uusiin suunnitelmiin – matkasta jäi yhdet räpylät ja yksi sukelluskassi oli suljettu vankasti ja avain tietysti keittiön pöydällä. Joukkueemme koostui kahdesta ATK-nerosta, kahdesta lentoemännästä, lentokoneasentajasta ja myyntimiehestä, joten laaja-alainen ammattitaito oli liikkeellä. Lisäksi mukana oli yksi aviomies ja herra Koskinen teknillisenä neuvonantajana.
Matkalla Brüsselistä kilpailupaikalle tutustuimme samalla Belgian maaseutuun. Ajoimme viehättävien kylien läpi, missä kauniit pihat ja pensasaidat saivat oman ihastuksemme. Perillä kilpailu ja majoituspaikkamme oli Centerparksin lomakylä. Kylä oli rakennettu ison tekojärven ympärille ja keskuksena toimi iso kylpylärakennus. Majoittumisen jälkeen nautimme illallista järven toisella puolella. Valitettavasti saapuminen lomakylään oli tapahtunut pimeän aikana ja illallisen jälkeen lähdimme pienryhmissä kohti majapaikkaamme. Aamulla selvisi, että kaikki olivat vaeltaneet muutaman kilometrin harhaan erilaisia reittejä, mutta vihdoin kaikki löysivät perille.
Kilpailupäivänä vettä tihkutti aamulla ja joukkue valmistautui kilpailuun. Viime hetkellä vaihdoimme vielä kokoonpanoa lähinnä viimeistely- ja tyhjennysharjoituksen tulosten perusteella – myös vajaa räpyläluku ja uima-asujen lukumäärä vaikuttivat muutoksiin. Pintauinnit suoritettiin kovin mutaisessa vedessä yhdellä radalla. Henkilökohtaiset tulokset eivät vielä ole valmistuneet, mutta Marin 400m räpyläuinti selällään ja vastaavasti Teijan murhaava katse 300m kääntöpaikalla eivät jääneet huomaamatta. Lisäksi Teija sai viimeisellä lenkillä Sabenan uimarin kiinni ja ui sanan varsinaisessa merkityksessä ”äijän yli”.
Sukellustehtävää varten vaihdoimme maata. Menimme paremman näkyvyyden toivossa toiseen lomakylään Hollantiin. Siellä tehtävänä oli laskeutua ”hylylle”, suunnistaa suunnassa 175 puoli järveä ja pienen poijun jälkeen jatkaa suunnassa 150 vastarannalle. Ensimmäinen hämmästys oli, kun otimme suuntaa pinnalla järven keskellä oleviin saariin ja kuinka ollakaan kohta saaret olivat vaihtaneet paikkaa. Tehtävä meni siis kelluvien saarien alitse. Ainoa, joka löysi välipoijun oli Eila, joka sukelsi ratamestarin kanssa. Muut hukkasivat noin 30cm näkyvyydessä välipoijun, mutta molemmat meidän joukkueet osuivat todella hyvin maaliin. Hupisukellukset eivät tässä näkyvyydessä oikein innostaneet, joten takaisin vaan Belgiaan.
Iltajuhlassa palkinnot jaettiin 1 Air France 2 Lufthansa 3 Sabena ja 4 Finnair mutta vaan niukasti
Sabenalle hävinneenä. Illan juhlassa keskustelua herätti Carcoluxin viime hetken poisjäänti, sekä Swissairin ja Air Linguksen poissaolo. Niinpä kapteenien kokouksessa esiin otettiin ehdotus uusista säännöistä ja ne on nyt toimitettu myös Finnairin sukeltajien arvioitaviksi. Uusilla säännöillä toivotaan sukeltamiseen liittyviä tehtäviä enemmän ja mukaan otettaisiin myös kulttuuria. Nähtäväksi jää kilpaillaanko Saksassa uusilla säännöillä jo ensi vuonna?
Sunnuntaina pakkaaminen ja paluu sujuivat jo ripeästi. Yö- ja aamu-uintien jälkeen virkeä ryhmä siirtyi lentokentälle ja paluumatkalla emme edes tutustuneet Belgian maaseudun ihmeellisyyksiin. Edustimme ylpeästi yhtiötämme ja maatamme ja pikkujouluissa muistamme parhaiten kunnostautuneita joukkueen jäseniä pienin ”muistolahjoin”.
Joukkueestaan ylpeä Timo
Meidän ja muitten porukkaa
