Monen niin odottama syysleirin päällä oli hieman synkkiä pilviä.
Kumpparin moottori varastettiin. Saimme kumminkin veneen valmiiksi juuri ennen leiriä, muutama tunti ennen.
Dania vene kaipasi kastia ajoon perjantaiksi, jotta leiri voisi alkaa kunnolla lauantaina. Tämäkin varmistui pari päivää ennen. Majoitustilanne helpottui vasta lauantain,  kun saimme yöksi Johannan mökin vuokralle.
Meille tuli myös Virosta vieraita. Kesäleiriltä tutut Toomas ja Raimo oli kutsuttu ja pääsivät tulemaan. Heille tarjottiin myös matkaa veneellä Tammariin. Näin kasti ongelmakin hoitui. Oli siellä mukana Markokin.
Kumpparikin oli päätetty ajaa Tammariin, jotta sisäänajo saataisiin mahdollisin nopeasti tehtyä. Venehän saatiin perjantai iltapäivällä veteen ja oli jo kiire. Jykä ja KP saapuivatkin sillä vasta pimeän tultua Prediumiin. Joku ehti jo hieman huolestua poikien puolesta.

Lauantaina lastauksen jälkeen nokka olikin Eiraa kohden. Porukkaa tuli myös lisää ja vene oli täynnä. Näkyvyys Eiralla oli kohtalainen. Viron pojat tuntuivat pitävän tästä isosta ja kohtalaisen ehjästä hylystä.

Sunnuntaina oli Eggon vuoro. Kiinnittyminen ei mennyt ihan putkeen, sillä saimme köyden potkuriin. Onneksi vain poiju hajosi. Vaihdoimme sen ja homma jatkui. Täältä kävimme välillä rannassa, koska niin monen oli lähdettävä pois ekan dyykin jälkeen. Näin lähtivät myös vieraamme etelästä.

Maanantaina jälleen Eggolle. Muutama kävi kumpparilla Koössä katsomassa seuraavaksi päiväksi kylkikiinnityspaikkaa.

Tiistaina sitten ensimmäinen dyykki tehtiin Koön rannassa. Samalla päästiin tutustumaan sodan aikana linnoitettuun saareen. Saaren jollakin rannalla on mahdollisesti junan veturi. Niinpä kävimme kumpparilla kiertämässä koko saaren ja kartoitimme mahdollisia paikkoja. Kysyimme myös yhdeltä mieheltä, joka ajoi veneellä pienempään saareen, josko olisi tietoo. Mutta ei tuntunut tietävän, vaikka pihalla oli sodan aikaista tavaraa. Siellä oli pari pienempää tykkiä ja kaikenlaisia poijuja (sukellusveneverkon?). Toinen dyykki tehtiin Pirtulla.
Illalla oli ohjelmassa rapujuhlat. Porukkaa saapuikin normaalia enemmän joista osa vain illaksi. Oli nimittäin päätetty muistaa Jaanaa. Hän kun täytti pyöreitä Elokuussa (24v). Hän oli myös päättänyt tarjota yllätyskakkukahvit. Eli järjestimme hänelle yllätysjuhlat jotka hän sitten itse järjesti. Kätevää eikö totta?

Keskiviikko. Nyt tuuli oli yltynyt 17m:n, mutta onneksi rapukekkereiden jälkeen on aina lepopäivä. Pari aamulla tullutta käytettiin kumpparilla Pirtulla ja sitten Hankoon pelaamaan bilistä. Illalla osa kävi vielä laulamassa karaokea paikallisessa.

Torstaikin oli tuuli päivä ja menimme Pirtulle. Keli oli kyllä muuten hieno. Poistuessamme osuimme kiveen/kallioon jota ei kyllä merikortista löytynyt. Täytyy joskus käydä tutkimassa.

Perjantaina tuuli jälleen ja menimme suosiolla Siipirattaalle. Sieltä kyllä käytiin kumpparilla Eggolla, jossa oli hyvä näkyvyys. Oli ilo nähdä kuinka helposti kumppari nousi plaaniin raskaammalla lastillakin. Näkyvyys oli  mainio Siivelläkin. Muutenkin oli kiva paistatella päivää suojassa. Illalla tuli vielä neljä sukeltajaa, jotka vietiin kumpparilla Eggolle, sillä keli oli parantunut huomattavasti.

Lauantaina ei enää tuullut, mutta oli kylmempää. Myös vesi oli kylmää. Päätimme lopettaa Eggolla, vaikka Eirallekin olisimme päässeet. Illalla meillä olikin leikkimielisiä kilpailuja ja hyvää yhdessä oloa.  Lauloimme myös Jykän kitaran säestyksellä. Tätä olimmekin harrastaneet koko viikon. Osalla oli myös ilmakitarat mukana, joita sitten soittivat myös koko illan.

Sunnuntaina sitten kerättiin kamat kasaan. Dania lähti aamupäivällä ja loput porukasta iltapäivällä. Leiri oli purettu ja kaikki matkalla kotiin.

Leiri ei olisi onnistunut ilman sitä yhteistyötä jota jouduttiin tällä kertaa tekemään jo ennen leiri. Ja leirillä hommat sitten luistikin muutamaa kommellusta lukuun ottamatta hienosti. Porukkaa kävi paikalla noin kolmekymmentä henkeä, joka on aika mukavasti. Kalusto toimi hienosti. Uusi  kumppari todettiin mahtavaksi peliksi. Iso kompura oli jälleen lainassa Merisukeltajilta, siitä kiitos heille.
Ruokahuollon hoiti jälleen Johanna Navigaattorissa. Ruoka oli aina meitä odottamassa ja sitä oli niin paljon kun jaksoimme syödä. Tai sitä oli niin paljon, ettei se milloinkaan loppunut kesken.
Saimme myös Rannikon Aamu lehdeltä Hangosta kasan lehtiä, joissa on artikkeleita Hangon lähellä uponneista hylyistä. Nämä tulevat sukelluskansioon kopioina.

Hauskaa syksyn jatkoa