Kerhomme alkaa lähestyä miehen ikää ja sitä olisi syytä juhlia.
Juhlapaikaksi valitsimme Linnunlaulussa sijaitsevan Villa Kiven. Aivan upealla paikalla oleva vanha ylväs talo. Sen juhlatilaan viritimme juhlat. Lippukin nostettiin salkoon, ei sitä perinteistä, vaan A-lippu.
Paikan koosta johtuen jouduimme rajaamaan kutsujen määrää, mutta hauskanpitoa ei sentään tarvinnut rajata.
Juhlat alkoivat tietenkin juhlavasti. Kaikki vieraat otettiin vastaa eteisessä henkilökohtaisesti puheejohtajan toimesta.
Kutsuvieraista vain Mare pääsi paikalle, mutta se olikin sitä hienompi juttu. Myös toinen vanhan kaartin sukeltajista Niisku saatiin paikalle. Kun alkujuomat oli juotu, asetuttiin paikoilleen. No ainakin hetkeksi. Puheenjohtaja piti aloituspuheen ja sitten syötiin.
Sen jälkeen alkoi virallisempi puoli ohjelmasta. Siis jälleen puheenjohtaja oli äänessä. Hän kävi läpi koko kerhon historian ja olipa puheen lopussa hyvä katsaus tulevaisuuteenkin
Liitosta meitä muistamaan oli saapunut Klaus Salmela.Hän toi liiton tervehdykset kerhollemme, ja antoi liiton puolesta lahjan kerholle. Mutta oli hänellä pari ylläriäkin mukana.
Kerho oli hakenut kunnianosoituksia muutamalle henkilölle. Karlenius Juha ja Lammi Timo saivat liiton pronssiset merkit työstä seuran hyväksi, etenkin koulutus puolella.
Riikonen Jouko sai kunnianosoituksen pitkästä ja asiokkaasta seuratyöstä. Kaikki kolme olivat yllättyneitä ja tietenkin erittäin otettuja muistamisesta.
Seuraavaksi yhteistyökehomme Merisukeltajat olivat vuorossa. Puheen jälkeen ojensivat lahjan, joka todellakaan ei ollut perinteinen. Oli meinaan muovi joutsen A-lippu suussa. Sitä käytetään ensi vuonna poijuna.
Ja jälleen yllätys. Sillä Merisukeltajat olivat antaneet Karleniuksen Juhalle 50v juhlissasansa kunnianosoituksen, joka päästiin vasta nyt ojentamaan hänelle.
Tähän kohtaan voidaan vielä lisätä, että Juha oli arvannut lähimmäksi Inkkareiden lapsen syntymä ajan. Joten sekin voitto skumppa päästiin ojentamaan vasta nyt. Taisi Juha putsata pöydän..
Loppuihan se virallinen osuus, jaa ei vielä. Kahvien ja muiden virvokkeiden ohessa oli hauska kuunnella Timpan historiallinen esitys sukelluskamojen kehityksestä. Yksi kamoistahan oli Prökkinen itse ;), vai oliko hän vain tuonnut niitä. Sama se.
Ilta eteni vauhdilla. Alkoi myös näyttää siltä, että bändi pitää päästää valloilleen. Tunnetusti montaa kappaletta ei tarvittu soittaa, kun lattia täyttyy. Meno olikin normi hurjaa.
Jossain välissä ne mikki varkaat iski jälleen. Bändi pakoitettiin soittamaan ”autiota hiekkarantaa” ja yleisö pakoitettiin sitä kuuntelemaan. Taisi tulla vain eka säkeistö useampaan kertaa.
Aikahan kului liian nopeasti ja tuli aika jättää hyvästit. Haikein miellin poistuimme, mutta vaan kohdataksemme uudelleen. Lippu laskettiin, paikat siivottiin. Järjestelyporukkakin sai lähteä tyytyväisenä kotia kohti.
Suuret kiitokset kaikille mukana olleille.
Juhlat tarvitsevat niin tekijät kuin juhlijat onnistuakseen. Onneksi meiltä löytyy upeita ihmisiä molempiin hommiin, monesti viellä samassa persoonassa.
–Joke
Juhla-antimet 
Lippu salkoon 
Sali valmiiksi 
”Aloitetaas nämä kemut…” 
Klasulla oli laukku täynä tuliaisia – Niin terveisiä kuin lahjoja.. 
Hienoa, että Mare pääsi paikalle! 
Merisukeltajat ei petä 
Tämä on.. kamera 
Niisku 
Illan uurastajat 
Ihanat Miia, Miat 
Maaret, Hannele ja Kurre 
Julia 
Bändin vuoro 
Mikkivarkaiden vuoro 
Tanssijoiden vuoro 
Lopetuksen vuoro. Kivi jäi yksin iltavalaistuksessa
