Finnairin sukeltajat ja Merisukeltajat
Kesäleiri Saaristomerellä 11. – 18.7 ja 18. – 26.7.2004
Ensimmäisellä viikolla matkalla oli 9 sukeltajaa ja toisella 20. Tässä vähän tarinaa jälkimmäisestä viikosta.
M/S Orbiitilla oli ensimmäistä kertaa näin iso sukeltajien porukka viikon reissulla ja kaikki sujui mainiosti. Kiitos siitä vielä kerran Orbiitin kippareille Pekka Vuolukalle ja Jari Kaartiselle sekä kokki-Pialle! Miehistö oli erittäin ammattitaitoinen, he jaksoivat koko viikon ajan ottaa huomioon toiveemme kaikin puolin ja herätä monena aamuna aikaisin viemään meitä päivän ensimmäiselle sukellukselle.
Sukellusten lisäksi vierailut Utön ja Bengtskärin majakoilla olivat kaikkien mieleen ja vielä viimeisenä päivänä ehdimme tehdä Eiralle kaksi sukellusta.
Pia onnistui hienosti pitämään 20 suursyömärin nälän loitolla. Aamiainen oli katettu jo seitsemältä ja lounas sekä päivällinen sukelluksista riippuen. Ensikertalaiselta laivakokilta loistosuoritus.
Pikku-Ville pelasti meidät monesta pienestä pulmasta ja ilahdutti meitä kumppariajeluilla.
Reissun odotukset olivat suuret, sillä Park Victory ja Ladoka olivat meille harvinaiset kohteet. Luvat näille hylyille oli hankittu jo hyvissä ajoin etukäteen. Pettymyksiä ei kenellekään tullut, sillä sää oli suosiollinen ja saimme koluta kaikki toivomuslistalla olleet kohteet useaan kertaan.
Porukkamme sukelluskokemus vaihteli paristakymmenestä sukelluksesta aina reippaasti tuhannen päälle ja ikähaitari osui 20 ja 60 vuoden välille. Sekalainen seurakunta siis sulassa sovussa.
Jokainen pystyi löytämään oman hiljaisen kolonsa laivan neljästä kerroksesta niin halutessaan, muuten juttuseuraa oli tarjolla lähes kellon ympäri. Suosituin keskustelupaikka oli tietysti pärisevän kompuran vieressä. Olimme tuoneet mukanamme tehokkaan sähkökäyttöisen Bauer kompuran, joka oli jatkuvassa käytössä kuusi tuntia päivässä ja pikkukompuran, jolla täytettiin kolmesataset pullot.
19.7. KEULAKUVAHYLKY OSBORN & ELISABET
ALFRED
Matkaan lähdettiin Hangon Troolarisatamasta kymmenen aikoihin, kun viimeiset muutamat olivat maanantaiaamuna tulleet ja miehistö oli saanut kaiken kuntoon. Suurin osa porukasta oli tullut laivalle jo sunnuntai-iltana.
Reilun tunnin päästä lähdöstä olivat ensimmäiset jo vedessä Trehållskärin eteläpuolella. Monille tutun parkkilaiva Osborn & Elisabethin (tuttavallisemmin Keulakuvahylky) ympärillä pyöri samaan aikaan melkein kaksikymmentä sukeltajaa suhteellisen sujuvasti, meidän lisäksemme siellä oli kolme muuta paria toisesta veneestä. Kun viimeiset sukeltajat tulivat ylös, olivat ensimmäisessä erässä lähteneet jo syömässä lounasta ja kompura pärisi käynnissä.
Matkaa seuraavalle kohteelle, vuonna 1854 Vänön Stora Hästskärin rantaan uponneelle purjealus Alfredille oli noin tunnin verran.
Vastaantulevasta veneliikenteestä huomasi, että oli heinäkuu ja lomalaisia purjehtimassa. ”Siellä sitten pöllyää helposti, et pysykää vähintään viiiden metrin päässä hylystä, et viimeisetkin näkevät jotain!!!!!”
Laivan laudoitusta oli levällään pohjassa aina 50 metrin päässä hylystä, runko oli kuitenkin vielä suhteellisen ehjä.
Kaksi alle 20 metrin syvyyteen tehtyä sukellusta ensimmäisenä päivänä oli leppoisa viikon aloitus. Yövyimme Borstön suojaisassa poukamassa, eukkoa emme kuitenkaan onnistuneet näkemään.
20.7. NORDSTIERNAN
UTÖ
Aamulla puoli tuntia lähdön jälkeen poikkesimme vuonna 1809 Borstön lähellä olevan Rödskärin rannalle uponneelle kolmimastoparkki Nordstiernanille.
Ilahduttavan hyvä näkyväisyys, sillä 23 metrin syvyydessä näki hienosti ilman lamppua. Toisella kyljellä kallellaan olevan laivan rungosta puolet oli vielä selvästi ehjänä, toinen pää on revitty 1920-luvulla lastia pelastettaessa. Laivan jäänteissä oli vielä olemassa ruori, ankkurikettingin sijasta käytettyä touvia, plokeja sekä monenlaista muuta kamaa.
Tätä sukellusta pidettiin yleisesti parhaana näille kolmelle puuhylylle tehdyistä sukelluksista. Oliko syynä sitten näkyvyys ja hylyn sijainti lievässä kalliorinteessä vai hylyn yllättävän hyvä kunto.
Sitten suunta kohti Utötä ja Park Victoryä, siirtymää oli edessä noin neljä tuntia ja aurinko paistoi. Puolen päivän aikoihin tuulen nopeus oli 5,8 metriä sekunnissa, keli ehti kuitenkin muuttua matkalla ja mainingit olivat niin kovat, että oli odotettava seuraavaa päivää.
Meillä oli siten mahdollisuus tutustua Utön majakkaan ja kauniiseen kappeliin, pelata jalkapallo-ottelu ja illalla vielä tehdä tunnin kävelykierros saarella.
Utön majakan opastus oli mielenkiintoinen ja saimme kuulla tarinaa myös Park Victoryn karilleajosta. Orbiit oli kiinnitetty yöksi Utön laituriin, joka oli täynnä veneitä. Suuri osa isommista veneistä oli täynnä sukeltajia odottamassa parempaa keliä seuraavalle päivälle ja pääsyä Parkille.
21.7. PARK VICTORY
UTÖ
Laiturista piti lähteä viimeistään kahdeksalta, sillä Kristina Regina oli tulossa siihen. Kyljessämme yöpynyt Murena oli lähtenyt jo aiemmin.
Parhaillaan Park Victoryn päällä oli päivän aikana seitsemän venettä ja pari kumpparia. Keli oli hyvä, vaikkei aurinko paistanutkaan.
Päivi ja Jorma veivät ensimmäisinä sukeltajina oman köyden laivastamme, ei siis ollut huolta ruuhkista, sillä hylyllä kävi päivän aikana noin 50 sukeltajaa ainakin kahdella sukelluksella. Hylyllä oli erittäin hyvä näkyväisyys ja tutkimista riitti kaikille.
Ensimmäisen sukelluksen jälkeen kaikki muut olivat tyytyväisiä näkemäänsä paitsi Esa ja Päivi, jotka olivat käyneet Parkilla jo 70- ja 80-luvuilla sen ollessa vielä ehjässä ja hyvässä kunnossa. Silloin olivat olleet kaikki mastot ja osa köysistäkin vielä paikoillaan ja runko rikkomatta.
Puolen päivän aikoihin meitä kävi ihmettelemässä hylje. Se tuli moneen kertaan pintaan poijun lähellä ja kauempana hylyn päällä; se varmaan ihmetteli omituisia lajitovereita.
Kaikki tekivät kaksi sukellusta, suuri osa kolme. Jokaisen sukelluksen jälkeen kuului kysymys, missä päin kävitte ja mitä näitte, kannattaako lähteä siihen suuntaan.
Saldona mielissä monenlaista kokemusta ja jopa jännittäviäkin hetkiä. Kaikki kuitenkin hyvin päivän päättyessä. Yöksi jäimme Utön edustalle, sillä laituri oli täynnä. Aikaisin nukkumaan toiveena päästä seuraavanakin päivänä Parkille.
22.7. PARK VICTORY
KASNÄS
Aamulla aurinko paistoi ja keli oli muutenkin hieno sukellusta ajatellen. Tänään oli vähemmän muita sukeltajia eiliseen verrattuna.
Teimme vain yhden sukelluksen, sillä meidän piti ehtiä hyvissä ajoin Kasnäsiin tankkaamaan vettä. Olisimme voineet viettää pidemmänkin aikaa Parkilla sukeltaen, mutta oli lähdettävä kohti uusia seikkailuja.
Kasnäsissä vietimme pari tuntia maissa tankkauksen ajan tutkimassa paikallista tarjontaa ohikulkijoille, jonka jälkeen ajoimme yöksi Trollön lähistölle. Osa kävi kumpparilla tutustumassa saareen ja muut ihailivat kaunista auringon laskua takakannelta. Odotuksissa Ladoga.
23.7. LADOGA
Ankkuri ylös kahdeksan aikoihin aamulla ja suunnaksi Örö. Sotamuseolta ja puolustusvoimilta saadun päivän luvan mukaisesti kolme sukellusta Ladokalle.
Näkyväisyys yli 30 metrin syvyydessä ei ollut kovinkaan loistava, mutta kolmen sukelluksen perusteella muodostui kuitenkin hyvä käsitys laivasta. Lähellä keulaa jäljellä ollut tykki kiinnosti, samoin perässä olleet miinanlaskukiskot ja perän alatason yllättävän koristeelliset kaiteet, jotakin mainitaksemme.
Kovin tarkkaa tuttavuutta ei kukaan suhteellisen syvällä makaavaan hylkyyn ehtinyt tehdä, mutta oli mielenkiintoista päästä edes pintapuolisesti näkemään uusi kohde ja vielä harvinainen sellainen.
Taas kerran kaikkien mielestä upea kokemus. Yöksi ankkuroiduimme Stor Adskärin etelä puolella, josta jo näimme seuraavan päivän kohteen, Bengtskärin majakan. Koko päivän oli satanut ja yöllä saimme ihailla aivan päällämme leiskunutta koko taivaan valaisevaa ukkosen salamointia.
24.7. BENGTSKÄR
Viikon pääkohteet olivat takana, niinpä käynti Bengtskärin majakalla tuntui houkuttelevalta. Kaikki seisoivat kannella katsomassa vähitellen lähestyvää jylhää majakkasaarta.
Ankkuroiduimme parin sadan metrin päähän saaresta. Kumivene ja busteri kuljettivat koko 20 hengen porukkamme parissa erässä saareen.
Turistilaivat eivät olleet vielä saapuneet, niinpä saimme kaikessa rauhassa kavuta aivan ylös asti loiston viereen. Pullan tuoksu houkutteli jo matkalla portaita ylös; itsestään selvää oli että pullakahvit oli siis juotava alas tullessa.
Kävimme tutustumassa museoon ja bunkkeriin. Ulkona ihastelimme jykevää majakkarakennusta. Silmät osuivat kahteen kaiteella roikkuvaan loitokarin kuivapukuun, räpylöihin ja maskeihin.
Jonkka ja Ville olivat unohtuneet laivaan kaikkien kiirehtiessä majakkaa tutkimaan. Pojat eivät myöskään halunneet jäädä nähtävyydestä paitsi, niinpä he vetivät puvut päällensä ja uivat rantaan.
Jäimme kuuntelemaan Bengtskärin historiasta kertovan opastuksen, jonka jälkeen lähdimme takaisin laivalle.
Suurin osa porukasta teki biodyykin Bengtskärin rantaa kohti. Sukelluksen jälkeen suunta kohti Hangon Troolarisatamaa veden tankkausta ja pikaista kauppareissua varten. Mahdollisimman äkkiä takaisin merelle ja yöksi Tvärminnen lähistölle.
Matkalla kohti Tvärminneä tytöt valloittivat Pian keittiön. Pomalla oli seuraavana päivänä synttärit ja kakku piti tietysti tehdä. Yllättävän hyvin se onnistui, vaikka komentosillalle kuulemma nousikin palaneen käryä… Varttia yli yhdeksän kaikui onnittelulaulu.
25.7. EIRA
Upea viimeinen aamu valkeni ja kohteena Eira. Hienoa päästä lopettamaan viikon sukellusreissu tutulle hyvälle hylylle.
Miehistö malttoi antaa meidän tehdä kaksi onnistunutta sukellusta, vaikka paluuaikataulu painoikin päälle. Iloisia naamoja näkyi kaikkialla laivassa, kamoja alettiin kasata ja pakata haikein mielin.
Älyttömän onnistunut viikko takana. Hieno juttu siinäkin mielessä, että osa porukasta oli entuudestaan tuttua keskenään osa taas uusia tulokkaita joukkoon, silti kaikilla tuntui olevan mukavaa yhdessä.
Kiitos hyvästä tunnelmasta ja sujuvasta sukellustoiminnasta kuuluu kaikille sukeltajille, sukellusvanhimpina vastuuta kantaneille Makelle ja Pomalle sekä tietysti miehistölle!
Mukana matkassa olivat: Make, Poma, Östika, Päivi, Jorma, Esa, Joke, Nina, Paula, Jonkka, Mari, Ville, Lauri, Annika, Make, Anne, Jari, Matti, Pertti, Jaana.
Tarinan kasannut Jaana