Kesäleiri 2012

Kesäleirimme suuntautui tällä kertaa ensin Viron kohteille ja loppuosa sitten Suomenpuolelle. Olimme torstaihin asti naapurissa. Vaihtopäivät olivat maanantai Tallinnassa ja torstai Hangossa, joissa molemmissa myös tuli ja meni porukkaa.

Viron puolella oppainamme oli Harry ja Taneli. Molemmat kokeneita ja osaavia sukeltajia. He pitivät huolen, että hylyt löytyivät. Siirsivät poijua tai vetivät siitä liinan hylkyyn aina ennen meidän menoa veteen. Tanelilla oli näyttää videoita useista kohteista etukäteen, ja Harry briefasi jokaisen kohteen ja näytti kuvia niistä. Olivat hyvin valmistautuneet ja pitivät hyvää huolta meistä.

Matka alkoi tietenkin tavaroiden pakkaamisella. Isot kumpuramme olimme tuoneet jo torstaina. Mutta veneestä jouduttiin nostamaan vieläkin hirveämpi vehje pois. Jos nyt nostamisesta voi puhua, sillä se ”hinattiin” Markuksen maasturilla lankonkia käyttäen pois. Vielä hetken odotimme ruokia ja sitten lähdimme tuuliselle Suomenlahdelle kohti Vergiä jonne saavuimme yöllä. Matkan aikana nautimme tietenkin iltamakarat takakannella. Näin myös teimme lähes joka ilta, jos vaan kelit salli.

Lauantai aamuna lähdimme itään kohden. Teimme yhdellä matalalla testisukelluksen, jotta kaikki saivat tarkastaa laitteensa ja niiden toimivuudet. Samalla annoimme hapenantolaite briefauksen kaikille. Meillä kun oli mukana kaksin kappalein oxyboxeja sekä pari isoa happipulloa. Oli myös paljon dekohappipulloja.

Sen jälkeen suunnistimme Metallist hylylle. Pohjaan hieman yli 30m hylyn kansi maks 29m. Hylky on oikein päin ja suht ehjä. Virolaiset oppaamme kävivät siirtämässä poijun laivan keulaan. Eli alas meno oli helppoa. Hylyllä paljon verkkoja, mutta eivät onneksi haitanneet sukellusta. Hylky on hyvä kohde, koska on oikeassa asennossa eikä liian syvällä.

Laivalla on vielä aika omituinen historia. Lyhykäisyydessään, Neuvostoliitto ilmoitti laivan uppoamisesta jo tuntia ennen varsinaista tapahtumaa, syyttäen siitä vihollista (saksalaisia). Ei tämä vielä mitään, mutta se ilmoitettiin uudelleen uponneeksi Hangossa pari vuotta myöhemmin, nyt suomalaisten toimesta. Joten sukelsimme Virossa lähes Venäjän rajalla Hangossa uponneeseen hylkyyn???

Sukellukset alkoivat normaalisti. Paattimme oli sivussa kohteesta ja jouduimme hieman uimaan. Muutaman parin jälkeen alkoi ongelmat. Yhdellä sukeltajalla oli heti sukelluksen alussa ongelmia ja lopulta päättivät parin kanssa keskeyttää sen. Tässä vaiheessa olivat olleet vasta hetken hylyllä. Tämä ei auttanut vaan toinen vajosi tajuttomana pohjaan. Onneksi pari toimi ripeästi ja nosti hänet pintaa samalla aloittaen elvytyksen. Kumppari saatiin nopeasti paikalle ja siinä jatkettiin elvytystä. Orbiitilla odotti jo hapet. Uhri nostettiin pois kumpparista ja hapetus aloitettiin heti. Tässä vaiheessa hengitti jo itse. Puku pois ja tilanteen kirjaaminen aloitettiin myös. Samalla tehtiin hälytys, jossa oppaiden paikallinen kielitaito auttoi paljon. Lisäksi parin hapetus aloitettiin, dekopulloilla, koska oli tajuissaan. Häntä seurattiin ja hapetettiin myöhään yöhön. Hän selvisi ilman ongelmia, onneksi.

Kopterin tulon kestäessä jouduimme myös täyttämään hapenantolaitteita. Tämän mahdollisti, että oli isot pullot mukana. Siirsimme hänet takakannelle kapeita portaita pitkin, koska nosto tapahtuisi sieltä. Teimme tikkaista ja patjasta paarit ja sidoimme hänet liinoilla kiinni. Kopterista tuli pintapelastaja ja nostopaarit joilla uhri nostettiin. Uhri saatiin kopteriin ja matka kohti Turkua alkoi. Koska sairaalaa vaihdettiin kesken operaatiota, joutui kopteri vielä tankkaamaan Tallinnassa. Yön yli odottelimme tietoja. Saimme tietää, että hänet oli nukutettu ja oli viettänyt kammiossa yön. Päivällä saimme tietää, että hän on jo jutellut. Eli kaikki näytti jo valoisalta ja olimme helpottuneita. Yrittivät kuulemma tehdä hänestä turkulaistakin sairaalassa. Vaan ei onnistunut ja hän kotiutui muutaman päivän päästä, ja tuli takaisin Helsinkiin.

Tästä tullaan tekemään asianmukaiset raportit. Sekä tulemme myös informoimaan kaikkia jäseniä tarkemmin vielä tapahtumasta.

Matka kumminkin jatkui ja palasimme Vergiin, muttemme päässeet satamaan, vaan jäimme ankkuriin.

Sunnuntaina Tallinnaa kohden ja parilla hylyllä käynti Formal ja Kihel Konna. Nyt vedimme narun myös Orbiitilta poijulle, helpottamaan pinnalla uintia. Ja koska virtauksia oli kaikkialla, jatkoimme tätä käytäntöä myös muilla hylyillä. Nyt suunta Tallinnan Merimuseon laituriin. Siellä meidän alus, niiden muiden historiallisten kanssa, pääsi hyvään seuraan.

Tuuli yltyi maanantaina ja ruuanhakukeikka venyi. Päätimme käydä tekemässä vain yhden keikan Tallinnanlahdella ja sen jälkeen Merimuseoon, jonne olimme tilanneet myös opastuksen.
Illalla lähti paatilta pari kymmentä henkeä ja yksi ehti vielä mukaan suoraan Suomesta vaikka hänen lauttansa oli myöhässä. Oli hyvä idea ottaa opas. Museostaan ylpeä opas antoi paljon enemmän, kun olisimme yksiksemme saaneet irti museosta.

Illalla sitten saunoimme Orbiitilla, ja sekös museon laivoja ihastelleita turisteja ihmetytti. Olivat tulleet katsomaan laivoja ei lähes nakuja sukeltajia. Jaa taisivat kyllä nähdä yhden nakunkin, hm jääköön loput pikkujouluun 🙂

Tässä kohtaa leiriä alkoi jo tulla uusia kutsumanimiäkin. Jotkut alkoivat muistella mitä ovat lukeneet lapsilleen, kun olivat pieniä. Ja jonkin kummallisen aasinsillankautta Joke ja Jykä muuttui Tatuksi ja Patuksi taisi Mira ja Juulia muuttua Leenuksi ja Liisiksi, vai miten se ny oli.

Tiistaina lähdimme länteen. Eka dyykki oli venäläinen sota alus Vanja. Toinen oli jälleen länteen päin Bungsberg. Jälleen oikein päin oleva iso alus, yksi komeimmista hylyistä matkan varrella. Ruorikin oli paikallaan. Teimme vielä kolmannenkin. Tällä kertaa oli kyseessä suojelukohde ja hautapaikka. Joten sitä tuli kunnioittaa erityisesti. Hylyllä aivan loistava näkyvyys, joten kaikki varmasti näkivät kuinka hyvin tavarat olivat vielä paikallaan, eikä niihin oltu kajottu. Hylyllä ei ole montaa sukeltajaa käynyt ja nyt niitä on parikymmentä lisää.

Kun nostimme ankkurin oli siihen tarttunut verkko jota olimme jo niin paljon nähneet hylyillä. Eikä se meinannut suostua millään irtoamaan siitä. Sitä sahattiin, revittiin, puukotettiin. Ankkuria nostettiin ja laskettiin ja lopulta se suostui irtoamaan. Emme saaneet edes pelastettua siinä kiinni ollutta irtoankkuria. Ja matka jatkui kohden Dirhamia lännessä. Saavuimmekin sinne myöhään illalla.

Keskiviikko aamuna kova keli. Kävimme kumminkin kokeilemassa, mutta palasimme takaisin. Vaihtoehto ohjelmaa mietittiin ja päätettiin käydä Haapsalussa. Lähes bussin kokoinen tilataksi vei meidät sinne. Sympaattinen kaupunki jossa myös aika iso linna. Se myös koluttiin. Takaisin paatille ja saunomaan. Oli Ellin nimipäivä. Joten tytöt keräsivät kukkia ja Elli yllätti mansikka kakulla. Hieno päivä oli pulkassa, ilman yhtään hylkyä.

Oppaamme halusivat tarjota vielä yhden hienon hylyn, mutta se vaati erikoisjärjestelyjä. Se kun sijaitsi jälleen lännessä ja torstai illalla oli tarkoitus olla Hangossa. Toinen opas piti kumminkin palauttaa vielä Dirhamiin.

Näinpä torstai aamuna suunnitelma oli valmis. Menemme hylylle, sukellamme yhden kerran. Sen jälkeen Orbiit suunnistaa Hankoa kohden ja kumppari vie oppaan rantaan. Sen jälkeen kohtaaminen merellä. Jos ei löydetä toisiamme, suunnistaa kumpparikin suoraan Hankoon. Tarkastimme monesti sääennusteen ja se lupasi lähes tuuletonta ja selvää päivää. Muuten hommaa ei voisi toteuttaa.

Lisa hylky oli hieno ja tavaraa paljon jäljellä. Brykan edestä laiva lähes poikki (torpeedon jäljiltä) muuten ehjä. Täällä asustaa myös hylkeitä joita Taneli oli näyttänyt videolta. Onpa siellä yksi kuollutkin niissä jo niin tutuksi tulleissa verkoissa. Porukka tuntui tyytyväiseltä ja niinpä matka Hankoon Orbiitilla alkoi.

Kumppari porukka oli sukeltanut ensin ja syönnin jälkeen pakattiin vene. Tanelilla olikin kamaa enemmän kuin parilla normi sukeltajalla. Kun vielä Elli antoi meille eväät, olimme valmiit ajoon. Kelin ja pokan takia emme ajaneet kovaa ja matkaan meni hieman enemmän sikaa kuin olimme suunnitelleet. Dirhamissa söimme hieman eväitä ja tankkasimme riittävästi polttoainetta mukaan. Löytyipä eväistä myös Jykän tilaamat sipulirenkaat ja niin tarpeelliset juomat. Mukana meillä oli turvavarusteina myös VHF puhelin ja tietenkin kännykät. Liivit, raketit jne.

Koska matkamme satamaan oli kestänyt suunniteltua kauemmin ja pysähdyskin venyi hieman. Olimme kohtauspaikalla aivan liian myöhään. Mutta suunnitelmasta piti pitää kiinni.
Näin ollen otimme suunnan suoraan Hankoon ja päättelimme Orbiitin olevan jossain meidän vasemmalla puolen.
Meitä varmaan seurattiin ihmetellen yhdestä rahtialuksesta, kun tankkasimme veneen ja itsemme keskellä avaa merta.

Yksi ruokkikin lensi kanssamme useita maileja. Mikä lie linnun mielessä. Tuli aivan viereen, muutaman metrin päähän ja välillä lensi keulankin alta. Hauskaa oli kummin seurata sitä, toivottavasti siitäkin meitä.
Lopulta alkoi manner näkyä ja niin ilmestyi Orbiitkin vasemmalla puolen. Linjamme leikkasivat siis vihdoin ja pääsimme alukseen lepäämään, sillä matkaa oli vielä maileja jäljellä. Eli niin sitä suhattiin kumpparilla pitkin Itä-Merelläkin.

Satamassa jälleen ruoka ja vesitankkausta. Ja koska vesitankkaukseen meni aikaa, jäimme satamaan yöksi. Näin aukesi mahdollisuus käydä tutustumassa Hangon yöelämään. Aika vähän oli porukkaa. Meitä taas oli iso porukka joka osaa kyllä pitää hauskaa. Siinä vanhatkin nuortui, kun piti riehua nuorempien kanssa.
Sateesta huolimatta muutamat iloiset veikot ja sisaret halusivat palata kävellen takaisin. Pieni kastuminen ei haitannut ja vaikka kävely virkisti painuivat kaikki untenmaille odottamaan seuraavan päivän haasteita

Perjantaina aamu oli muuten hieno, mutta tuuli oli yltynyt. Suuntasimme siten ensimmäiseksi Granbuskenin hylylle. Toinen tehtiin Eiran sijasta Eggolle. Molemmissa kohteen huomioiden hyvä näkyvyys. Siitä sitten yöksi Jussaröhön. Siellä tutun luontoreitin läpi kävely toisten viihtyessä terassilla.

Lauantaina jälleen tuulta ja suuntasimmekin Salmen hylylle Porkkalan lähelle. Salmen oli paikkana kiva, vaikka hylky ei ole kummoinen. Seuraava kohde oli Erkki. Hieno hylky, mutta suhteellisen kehno näkyvyys. Täälläkin ruori paikallaan. Yöksi Järvöseen. Tuulen yltyessä vietimme viimeisen illan jutustellen ja saunoen. Joillakin riitti juttua ihan aamuun asti.

Sunnuntaina oli huono keli. Joten jouduimme hieman luovimaan ja miettimään viimeistä kohdetta. Lopulta päätimme tehdä viimeisen jo niin tutulle Volkkarille Helsingin edustalla. Volkkarilla oli kohtalainen näkyvyys ja se oli poijutettu. Nyt jälkeen suunta rantaa. Alkoi kova pakkaaminen ja varmasti kamoja meni sekaisin. Toivottavasti löytävät omistajilleen lopulta. Rantauduimme Ihanan kahvilan viereen. Kamojen purku ja kyllä sitä olikin. Laituri täyttyi ja jälleen jokainen joutui etsimään omiaan.

Koimme vielä tunteikkaan kohtaamisen, kun lähes turkulainen kopteri matkaajakin tuli noutamaan kamojaan. Kaiken kukkuraksi tarjosi vielä kakkua ja skumppaa onnistuneen homman päätökseksi. Hieno juttu.

Hieno leiri kaikesta huolimatta. Kelit olivat vaihtelevia, mutta kohteet hyviä. Kalustomme ja porukka toimi. Viron puolella saimme nauttia asiansa tuntevista oppaista, jotka hoitivat, että varmasti löydämme kohteet. Porukkamme hitsautui hienosti yhteen ja näytti ettei uusienkaan ollut vaikeaa päästä mukaan. Huumori auttoi niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

Kiitos onnistumisesta kuuluu paljon myös Miialle joka jaksoi vastata leirin toiminnasta koko viikon. Vaikka olikin välillä varmasti raskasta

Kiitos jälleen Orbiitin henkilökunnalle hienosta reissusta ja jaksamisesta. Pekka, Elli, A-J ja meille uusi tuttavuus Pave jaksoivat uurastaa pitkiä päiviä. Näin meille aukesi mahdollisuus tutustua uusiin hylkyihin ja paikkoihin. Eikä sitä tarvinnut milloinkaan tehdä nälässä.

-Joke

Pari linkkiä joista löytyy Viron hylkyjen tietoa ja sukellusmahdollisuuksista:

http://www.maremark.ee/sukeldumine/sukeldumiskohad/vrakid/
http://www.divetravel.fi/fi/sukellusretket/hylkysukellusta-tallinnassa-20.-22.5.2011.html