Veden jäähdyttyä syksyllä nopeasti ja riittävien pakkasten ansiosta olemme saaneet nauttia mahtavasta jäätilanteesta. Lähes kaikkilla kohteilla on riittävästi jäätä. Kerholaiset ovatkin sukeltaneet eri kohteilla.
Suosikki silti on edelleen Antonia Lappohjassa. Kohde on rannan tuntumassa ja matalalla. Kesällähän siellä näkyvyys on surkea, mutta talvella voi nauttia oikein päin olevasta puulaivasta. Näkyvyys on ollut hyvä ja siksi siellä onkin käyty useamman kerran talven aikana.
Antoniolla jään paksuus on noin 60cm ja niinpä saatoimme ajaa suoraan avannon tuntumaan. Eninmillään laskimme jäällä olevan parkkeerattuna 11 autoa. Eli emme olleet koskaan yksin. Siksi teimmekin ensimmäisellä kerralla oman avannon. Kova homma tuollaisessa jäätilanteessa.
Kuten lähes joka vuosi, oli nytkin ensikertalaisia mukana. Heidän reaktioita on hauska seurata. Alun jännityksen jälkeen kaikki ovat innoissaan, niin sukelluksesta jään alle kuin myös näkyvyydestä. Eka kerta on aina eka kerta.
Leirillä 7-9.3 meitä oli kaikkiaan 20 henkeä. Vaikka emme olleet saaneet isoa mökkiä, mahduimme silti hienosti pienempiin mökkeihin.
Lauantaiaamulla päätimme olla eka avannolla ja niin herätys olikin jo 07.00. Ekat olivat avannossa noin 08.30, aika hyvin. Sitten sukeltaminen jatkuikin iltapäivälle asti. Porrastimme jäälle menoa, niin kenenkään ei tarvinnut olla koko päivää siellä. Alla muutama kuva.