Syysleiri 2007

Nyt on takana uudenlainen syysleiri ja siitä jäikin hyvä maku. Porukkaa olisi voinut olla viikolla enemmän mutta viikonloppu oli täynnä. Kokemus oli hyvä ja kestokin riittävän pitkä (7vrk).

Mutta sitten leiriin.

Lähtöhän oli perjantaina Helsingistä ja se onnistuikin ajallaan ja lähdimme kohden Hankoa. Tarkoitus oli ehtiä Porkkalan luo yöksi ja sukeltaakin siinä välillä. Ensimmäiseksi kohteeksi oli ajateltu Sunsborg, mutta ulkona olikin keliä ja päätimme mennä Salmön rantaan ja käydä etsimässä siellä olevia hylkyjä. Paikalla päästiin pimeän aikaan, joten teimme samalla yödyykin. Ja niinhän siinä kävi että eksyttiin toisista ja paritkin vaihtui. Eikä hylky löytynyt. Pinnalla keli oli hieno ja niinpä saimme seurata ilotulitusta Helsingistä ja salamointia Viron suunnalta.

Lauantaiaamulla vene starttasi jo 04.00 Hankoa kohden, jonne saavuimmekin ajoissa. Sieltä otimme kyytiin muutaman sukeltajan. Pysähdyksestä satamassa tuli vain muutaman minuutin pituinen. Sitten suunnistimme Keulakuvalle. Siellä teimme kaksi dyykkiä. Keli oli kovin vaihteleva, välillä tyyntä ja aurinkoista sitten tuuli kovaa ja satoi. Näkyvyys oli kohtalainen.

Koska keli oli nousemassa suuntasimme takaisin Hangon eteläpuolelle suojaiseen paikkaan. Siellä osa teki purjeveneen hylkyyn vielä kolmannen sukelluksen. Sitten oli aika levähtää ja saunoa. Jykä kaivoi kitaran esille ja Ela oli kopioinnut laulun sanoja. Siispä laulamaan. Kipparimme Akikin yhtyi huuliharpullaan soittoon. Fiilis oli tosi hyvä. Kitaraa ja harppua saimmekin kuulla koko matkan.

Sunnuntaina merellä oli melkoinen myräkkä ja päätimme toimia kumpparilla. Ensin veimme porukat Hauensuoli Kaapelihylylle ja sitten Gustavsvärnin kanuunoita katselemaan. Kumppari kuski urakoi kunnolla sillä keikkoja tuli aika monta. Illalla menimme sitten jälleen Hankoon. Osa porukasta lähti kotiin tyytyväisenä ja tulipa yksi kyytiinkin. Jäimme yöksi laituriin sillä aamulla piti vielä käydä kaupassa. Osa lähti iltakävelylle joka kyllä hieman venähti. Näissä laituripaikoissa on aina vaara maasairaudelle.

Maanantaiaamu ei ollutkaan niin tyyni kuin oli luvattu mutta lähdimme kumminkin kohti Utötä. Päätimme sukeltaa matkalla Alfredilla Vänön kupeessa. Hylky oli vielä muodossaan ja näkyvyyskin hyvä. Tietenkin jos ei lasketa noin miljoonan meduusan uimista hylyn yli siellä ollessamme. Medusoita näimme kaikilla hylyillä, mutta määrä oli täällä mieletön. Päätimme mennä Vänöseen yöksi ja käydä katsomassa Aldfredin keulakuvaa, joka löytyy saaren kappelista. Saaren luonto hurmasi muutenkin meidät, sillä se oli täysin erilaista kuin mantereella. Oli katajametsiä, hehtaareittain kanervaa ja ryömivää katajaa. Käykää tutustumassa!

Tiistaiaamu oli sitten juuri niin hieno kun luvattu ja suunnistimme suoraan Parkille.  Nyt keli pysyikin hyvänä vaikka tuulen suunta muuttui hylyllä olon aikana ja ankkurikin meinasi jäädä kiinni. Poiju oli kiinni keskilaivassa. Saimme kaksi hyvää sukellusta ja näkyvyyskin oli kohtalainen. Kesken toiminnan yhteensä kolme hyljettä kävi meitä moikkaamassa ja poijua ihmettelemässä.  

Illaksi suunnistimme Utön satamaan ja lähdimme kyselemään, josko majakkaan pääsisi tutustumaan. Saimme kuin saimmekin oppaan, kiitos siitä ystävällisten utöläisten. Ehdimme tehdä kierroksen myös saarella ja käydä esim. kappelissa katsomassa Parkin onnettomuudessa menehtyneiden kunniaksi tehtyä kynttilänjalkaa. Majakkakierrokselle lähti myös laiturissa olevan purkkarin porukkakin.

Hyvien sukellusten ja kulttuurin jälkeen vetäydyimme paatille ja pidimme ”kassit tyhjäksi” -juhlat. Siis jokainen halukas tarjoaa kassiensa piiloista löytyviä juomia. Siinä sitten saunottiin, poristiin ja lauleskeltiin. Purkkarin porukkakin kävi meitä tervehtimässä. Iltahan siinä venähti ja aamulla olikin hieman väsynyttä porukkaa.

Keskiviikkoaamuna sitten ”aamupartio” varmisti että lähdemme ajoissa liikkeelle. Sillä meidän piti olla Hangossa ajoissa ja sukeltaakin kerran välissä. Päivä olinkin hieno ja lämmin. Päätimme mennä matkalla Schilerille. Hylky on auennut kuin herneenpalko. Mutta näkyvyys olikin paras mitä tällä keikalla koettiin, parhaimmillaan yli 10m. Joten kaikki halusivat olla mahdollisimman pitkään hylyllä.

Sitten menimme Bengtskärin ohi, ikäväksemme ei ollut aikaa pysähtyä. Saavuimme hienon kelin vallitessa Hankoon ja jälleen jäi osa pois kyydistä. Nyt emme jääneet laituriin vaan lähdimme heti eteenpäin. Osa kävi kaupassa kyllä täydennyksellä ja ajoivat kumpparilla Orbiitin kiinni. Menimme yöksi Tvärminnen luonnonsuojelualueen lähelle. Päätimme yrittää aamulla Eiralle.

Torstaiaamu valkeni tuulisena ja vaihdoimme kohteen Eggoksi. Sielläkin kyllä tuuli, mutta keli ei ollut niin paha. Näkyvyys oli niin huono että jatkoimme matkaa sisäreittiä. Barösundin kautta Porkkalan lähellä olevan Stor Träskön rantaan ja kävimme Merkiriuksella ja etsimässä Alkoa (hylky) kumminkaan löytämättä.

Sukellusten jälkeen tutustuimme Stor Sträsköhön. Löysimme räjäytettyjä linnoitusrakennelmia, eläinten luurankoja, mielenkiintoista. Veneellä oli meille pieni yllätys kun kokki ihmetteli savua keittiössä. Syyksi paljastui kytevä seinä. Se oli kuumennut hellan vieressä. Se sammutettiin ja sitä seurattiinkin sitten loppumatkan. Onneksi ei sentään tullut tulipaloa.

Perjantaiaamulla hieman mietittiin mihin, lopulta päätimme koittaa Sundsborgille. Keli ei ollut ihan ennusteen mukainen ja niin kävimme tekemässä yhden dyykin sinne. Poijunaru meni keulaan. Alas päästyä oli aluksi todella vaikea selvittää missä kohti hylkyä ollaan. Oletus oli aluksi keskilaiva. Näkyvyys oli surkea. Niinpä osa lähtikin ylös ja vain yksi pari kävi keskiosassa. Syvyys, jännitys tai jokin muu syyn takia yksi otti varmuudeksi happea sukelluksen jälkeen. Jatkoimme kohden Helsinkiä ja teimme vielä yhden päätös sukelluksen Coolarolle. Sitten satamaan ja homma selvä.

Mitään suuria kommelluksia ei sattunut ja kalusto toimi moitteettomasti. Hieman kyllä jännitti kun varakompurakin jäi kotiin. Omatkin laitteet kesti hyvin.

Hylkykohteita oli kaikkiaan 13. Osahan oli lautakasoja , mutta toisaalta huippuna oli Park. Vaativuus taso oli kohtuullinen, joten kaikki halukkaat pääsivät niihin.

Kelit olivat kohtuulliset, niinpä etenimme vain pienillä muutoksilla.

Miehistönä meillä oli kipparina Aki, kansi miehenä ”puolisormi” Pena ja kokkina Ibiza.

Kaikki hylyt löytyivät oli niissä poiju tai ei. Ankkurin laskussakin onnistuttiin ja yleensä uinti matkat jäi vähiin. Aikataulutkin pitivät joitain pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Pena hoiti kansihommat meidän pienellä avustuksella. 

Kokkimme tarjosi hieman erilaista ruokaa. Se ei ollut perinteistä suomalaista vaan esim. unkarilaista. Ruoka oli hyvää ja erittäin täyttävää. Joinain päivinä tahtoi ruokailun aloittaminen venyä. Sillä Ibiza ei ole ammattikokki, vaan ennemminkin ruuanharrastaja. Ja kaasuhellakin oli hieman konstikas käyttää. Silti annamme hänelle kiitettävän ruuasta.
Orbiit toimi hienosti kuten yhteistyö henkilökunnan kanssa.

T:Joke

Utö ja Park Victory

Menimme suoraan Parkille ja teimme ilmoituksen armeijalle luvan mukaisesti. Ensin lähti yksi pari selvittämään missä poiju oli kiinni. Se oli keskilaivaan mastoon kiinnitetty. Sitten menimme muut perässä. Laivahan on keskeltä jo aika sekainen, mutta keula ja perä lähes kunnossa. Keskeltä menee opasnaru keulaan, koska se on hieman sivussa. Peräosa on selkeä ja siellä on kiva sukellella kansien ali ja katsella sisälle. Sukeltaessamme yhteensä kolme hyljettä kävi meitä ihmettelemässä. Ne tulivat aivan paatin viereen. Tullessamme tuulta ei ollut ja keli oli aurinkoinen. Keli hieman vaihteli ja tuulen suunta muuttui. Niinpä lähtiessä ankkurin oli hieman juuttunut. Mutta lähtihän se lopulta irti.

Saimme kaksi sukellusta tehtyä ja sitten siirryimme Utön satamaan. Satamassa oli kaksi turisti venettä meidän lisäksi. Koska iltaa oli vielä jäljellä päätimme katsastaa saaren nähtävyydet. Sieltähän löytyy erinäisiä muistomerkkejä ja -laattoja useista haaksirikoista. On Park Victory, Ilmarinen, Draken jne. Mutta miten pääsisimme majakkaan? Saimme eräältä ruovalta p.numeron josta voisimme koittaa. Ikäväksi meille vastattiin Virosta, jossa hän oli käymässä. Olimme jo luovuttamassa kun hän pyysi menemään kotitalolleen kysymään veljeltään, josko hän ehtisi lähteä näyttämään. Ohjeiden mukaan talo löytyikin nopeasti. Siellä oltiin juuri saunapuuhissa. Anteeksi pyydelleen olimme jälleen luovuttamasta, mutta nämä ihanat Utöläiset lupasivat tulla näyttämään majakka. Siispä keräsimme porukan kasaan ja otimme vielä mukaan laiturissa olevan purkkarin nuorenparin. Niiinpä saimme kuulla saaren historiaa ja majakan vaiheita. Jos et ole käynyt majakassa, niin tässä pieni kuvaus. Alimmalla tasolla konehuone ja muita teknisiätiloja. Sitten ylöspäin juhlatilaan ja vielä n. 10m ylöspäin kappeliin. Se onkin sitten aivan majakan alla. Keskellä kappelia on lattiassa luukku alas. Siitä on mennyt majakan vetokoneiston paino (kuin vanhoissa vedettävissä kelloissa). Kiitos vielä kovasti kierroksesta ja anteeksi kun emme nimiä muista. Ilta olikin ulkona pimentynyt ja suunnistimme paatille takaisin. Saunoimme, söimme ja rupattelimme pitkälle yöhön. Meillä oli vähän ”kassit tyhjäksi” ilta. Eli kivan päivän päätteeksi porukka kaivoi kasseistaan juomia, jotka sitten yhdessä tuhottiin. Purkkarin porukkakin kävi tutustumassa paattiin ja ihmettelemässä toimintaamme. Aamulla olikin muutamat varmuudeksi laittanut kellon soimaan ja näin pääsimme ajoissa matkaan kohti Hankoa.

Vänö ja Alfred

Matkalla Utöseen jäimme kelin takia yöksi Vänöseen. Sukelsimme Alfred hylyllä joka oli poijutettu. Hylky oli vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Näkyvyyskin oli kohtalainen. Sukelluksen aloittaminen vaan hieman venyi kun ei osattu päättää sukelletaanko vai syödäänkö ensiksi. No päätimme sukeltaa. Heti kun lähdettiin alas niin saimme ihmetellä meduusoiden määrä, joka vaan kasvoi hylyllä. Niitä oli niin tiheässä, ettei niitä voinut väistää.

Sukelluksien jälkeen menimme Vänön satamaan, jossa oli tilaa. Täällä oli myös pari muuta venettä vierailulla. Tiesimme, Alfredin keulakuvan löytyvän kappelista, joten sitä kohden. ”Ostimme” (raha lippaaseen ja vihkonen postilaatikosta) opasvihkosen joka kertoi muutenkin saaresta. Löysimme kappelin toiselta puolen saarta. Kävelimme läpi ”satumetsän”, siltä se ainakin meistä tuntui. Luonto oli niin hieno. Kylän tienoolla oli vielä muuta muukin nähtävyys. Esimerkiksi maalle vedetyt hylyt laiturin vieressä.

Jälleen ilta tuli ja laiturin valot syttyivät. Nyt tulikin sitten kiire sulkea ovet, sillä jostakin tuli meduusojen tilasta miljoona hyttystä. Niitä saimme sitten tappaa pari päivää. Ja paukamia taisi olla kaikilla. Aikaisin aamulla jatkoimme sitten jälleen matkaa kohti Parkkia. Hoidimme ensi tietenkin satamamaksun, joka sekin tipautettiin yhteen kirstuun.