KESÄ -97 RUNDE

Joukko Finnairin sukeltajia oli päättänyt lähteä sukeltamaan Norjan kirkkaisiin vesiin kesällä 1997.

Suunnittelu aloitettiin kahden miehen voimin jo aikaisin syksyllä -96. Alussa, kuten jokaisessa reissussa ja sen suunnittelussa niin tässäkin, alku oli hidasta ja vaikeaa mistä yhteystietoja ja osoitteita saisi käsiinsä, oli ongelma joka tuli ratkaista. Ruotsalaisia sukelluslehtiä tuli lueskeltua aikamoinen määrä. Niistä kävikin silmiin ruotsalainen opaskirja nimeltään Dyk guiden 96/97 ja eikun suurin odotuksin tilaamaan. Viikko pari siinä sitten vierähti kirjaa odottaessa viimein sen tultua innolla lukemaan, ja ajateltiin että ongelmat on pois heitetty paikkavalintojen suhteen.

Kalevi Mansikkamäki suunnitteli yhdessä minun kanssa tiedustelufaksin jota ruvettiin lähettelemään ympäri Norjan keskuksia. Aikaa kului ja ihmeteltiin miksi vastauksia ei tule, ja eikun puhelin käteen ja soittelemaan että mikä tökkii. Sieltähän se selvyys sitten tuli numerot olivat oppaassa ihan väärin. Ei voi olettaa että Norjan autokatsastuskonttori voisi vastata kyselyyn sukellushinnoista ja majoituksista. Paikka ratkesi täten helposti koska vain yhden keskuksen numero oli oikein. Paikka oli Runde dygcenter keskinorjassa.

Paikka oli näin selvillä, joten voitiin ruveta kasaamaan porukkaa reissulle kerhokirjeiden avulla. Ilmoittautuneita tulikin kohtuullisesti – kokonaista 12, joista mukana reissulla oli 7 sukeltajaa Kalevin ja perheen jouduttua viime tipassa perumaan lähtönsä. Nyt kun porukan koko oli tiedossa voitiin ruveta suunnittelemaan kuljetusta sekä laiva matkoja. Pitkien suunnittelujen jälkeen päätettiin lähteä reissuun pakettiauton ja henkilöauton voimin, laivaliput hommattiin Silja lineltä Turusta Tukholmaan ja paluu Umeosta Vaasaan.

Viimein koitti se odotettu lähtöaamu matka aloitettiin klo 6.00 jotta ehdittäisiin yhdeksäksi Turkuun. Laiva matka sujui kuten laivamatkat yleensä hilpeästi lauleskellen ja nukkuen. Perillä Tukholmassa oltiin noin klo 20.00 josta aloitettiin ajo kohti Norjan rajaa jonne saavuttiin joskus yöllä. Rajalla haimme leimat kalustolistoihin jotka jokainen oli tehnyt valmiiksi ennen matkalle lähtöä.

Rajalta suunnistettiin kohti Lillehammeria ja sieltä Ålesundiin. Tässä kohtaa voi sanoa kaikille, jotka suunnittelevat yöajoa Norjan poikki, varatkaa kahvia ja syötävää mukaan, ettei käy kuin meille että olette koko matkan ilman niita. Me saimme kahvit vasta 14 tunnin ajon jälkeen lähellä rannikkoa.

Perille Rundeen saavuimme noin 17 tunnin ajon jälkeen jolloin kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Vastassa oli keskuksen omistaja Björn sekä joka paikkaan ehtivä koira. Björn esitteli meille tulevan viikon majapaikkamme, jonka yhteydessä oli myös hänen liikkeensä sekä sukelluskausiasuntonsa. Keskuksessa oli alakerrassa pieni välineliike sekä iso oleskelu / varustetila, yläkerta muodostui olohuoneesta, keittiöstä ja muutamasta makuuhuoneesta. Koska oli sunnuntai meille tuli mieleen mistäs ruokaa saisi, kun liikkeet ovat kiinni. Tähän isäntämme sanoi, no proplema, ja soitti kauppiaalle joka aukaisi kaupan meitä varten.

Syötyämme aloitimme valmistautumaan illan viettoon kuka mitenkin pääasiassa nukkuen missä sattui. Minäkin kapealla ruokapöydän penkilla. Illanvietto muuten jäi hyvin lyhyeksi koska porukka nukahti hyvissä ajoin ennen iltauutisia. Koittihan se aamu viimein väsyneille reissaajille, tukevan aamupalan jälkeen oli aika viimein lähteä sukeltamaan.

Sukellukset suoritettiin kumiveneen tapaisella veneellä johon mahtui kerralla 12 sukeltajaa sekä varusteet, sukelluspuvut puettiin päälle jo rannassa, koska kohteille oli maksimissaan puolen tunnin ajo. Ensimmäinen sukellus tehtiin kelppimetsään, joka oli hyvin kaunista ja yllättävän tiheää sekä aika runsaalla elämällä varustettua. Näkyvyys vedessä oli noin 10-15m johtuen suhteellisen kovista tuulista joita alueella oli.

Sukellusparit muotoutuivat sukelluksen aikana seuraaviksi: Esa, sukellusta noin 20 vuotta sekä Susu, sukelluksia 6 kertaa, Jari, sukelluksia 150 kertaa ja Tiina, sukelluksia 20 kertaa, viimeisenä parina sukelsivat Kimmo, 80 kertaa, Poma,75 kertaa sekä Vekku, 60 kertaa. Esasta tuli porukan äitee hänen ollessa muita 30 vuotta vanhempi. Sukellusten välissä käytiin aina keskuksella täyttämässä pullot sekä itsemme.

Toinen sukellus oli kalastussukellus kauniilla hiekkapohjalla, on muuten aivan erilaista pyydystää punakampeloita kuin tavallisia kampeloita Suomessa. Kalasaalis oli runsas, jota syötiin sitten pari päivää.

Seuraavan päivän sukellukset suuntautuivat myös läheisille poukamille. Rapuja oli jokaisessa paikassa paljon, kun vain oppi ne löytämään. Kaloista voitanee mainita isot silliparvet sekä rasvakalat, myös långe näkyi eräässä kivenkolossa.

Suurin osa sukelluksista oli maisemasukelluksia kunnes koitti viimeinen päivä, jolloin meri oli kuulemma niin tyyni että voitiin lähteä Arisan hylylle, josta oltiin koko viikko katsottu videoita ja toivottu tyyntä keliä. Mainingit olivat vain parimetrisiä kun Björn ajoi veneen GPS:llä kohteen päälle ja ilmoitti että veteen siitä.

Hylky on noin 30m syvyydessä jossa näkyvyys on 20-30m vaakaan, lamppua ei välttämättä tarvitse muualla kuin sisätiloissa. Hylystä on sukelluskunnossa vain keula-osa noin 30m matkalta, mutta silti se on todella vaikuttava kokemus.

Björn oli määrännyt kokonaissukellusajaksi 23minuttia; oli muuten ainut kerta kun aika määrättiin. Päivän toinen sukellus oli Hollantilaiselle vuonna 1700 ja jotain uponnut purjealus, ei siellä kyllä mitään alusta ollut, vain tykkejä.

Viimeisenä iltana sitten nautittiin hieman väkijuomia, kuka enemmän, kuka vähemmän.

Aamulla lähdettiin kohti Trontheimia jonne matkaa kartalla on noin 300 km ja johon aikaa kului noin 7 tuntia. Norjassa ei ole suomalaisia maanteitä, suoraa pätkää ei tiestä paljon löydy ja ojat ovat välillä sitten hippasenverta syvät.

Ruotsin raja ylitettiin joskus alkuillan aikana, jolloin matkanteko jo kävi nopeammin teiden parannuttua huomettavasti.Yöpyminen suoritettiin Sollefteåssa josta oli Umeoon enään lyhyt ajo matka seuraavana aamuna josta laiva lähti klo 12.00. Laivalla syötiin ja tehtiin ostokset, joiden jälkeen odotettin vain Suomeen saapumista.Suomessa edessä oli vielä ajo Helsinkiin.

Näin reissu oli ohi ja kaikki olivat tyytyväisiä matkan antiin. Norjalaisilta saatujen tietojen mukaan Runde on yksi Norjan parhaista sukelluspaikoista. Pienenä varoituksena sanottakoon se että juhlintapaikkoja alueella ei ole jos niitä haluaa.

Paikan osoite on Runde Dykkesenter Postboks 5 6096 Runde puhelin +47-94665958,Faksi +47-70085990

Matkakustannukset ovat kohtuulliset, koska majoitukset ja sukellukset sisältäen vapaat ilmantäytöt olivat 1850 Nkr siihen lisää ruoka joka tuli noin 300 Nkr jokaiselta henkilöltä + polttoaineet. Omatoimisukeltajille tiedoksi, että keskuksella on hyvät ilmatäyttölaitteet joihin mahtuu kerralla kahdeksat pullot täyttöön ja varaosia on runsaasti tarjolla, koska keskus on Spiron ja Teknisubin edustaja. Ei-sukeltaville seuralaisille alue on mukava matkakohde jos linnut ja kauniit maisemat kiinnostavat, patikointi alueella on suosittu harrastus myös itse norjalaisille.

Koonut Jari Petäjä