RETKI VASA-LAIVAN HISTORIAAN 2006
Talvilomamme teemana olivat laivat. Mikä siis osuvampaa, kuin mennä laivalla Tukholmaan katsomaan upeaa laivaa, merestä nostettua Vasaa. Emme kumpikaan olleet käyneet katsomassa sitä ennen, joten jo oli aikakin, totesimme itsekin. Matkassa mukana Tuomas – siis Poma – ja allekirjoittanut. Olimme suunnitelleet käyvämme katsomassa Vasan ja menevämme sen jälkeen kaupungille shoppailemaan – vaan toisin kävi.
Vasa nimittäin osoittautui niin mielenkiintoiseksi ja aikaa vieväksi kokemukseksi, että shoppailut jäivät kovin vähiin. Varmasti monet ovat siellä käyneetkin ja tietävät museon koostuvan kuudesta eri tasosta, jotka kiertävät Vasaa eri puolilla ja kertovat laivan historiasta: sen rakentamisesta, miehistöstä, neitsytmatkalleen lähdöstä ja melkein heti lähdön jälkeen tapahtuneesta haaksirikosta.
Meitä sukeltajia kiinnostaa tietysti ennen kaikkea hylyn etsintä, sen löytäminen ja nostaminen – uskomattomia ja mielenkiintoisia tarinoita kaikki. Mukana on myös aimo annos tarinaa 1600-luvun elämästä yleisesti. Sanon siis nyt jo – jotta se ei jääkiekon tuoksinnassa myöhemmin unohdu – että jos et vielä ole käynyt Vasa-laivaa katsomassa, mene nyt ihmeessä ensi kerralla, kun käyt Tukholmassa. Aikaa siellä saa kulumaan, meilläkin meni kevyesti neljä tuntia.
Kävelimme aamulla Siljan satamasta Vasa-museolle. Oikein mukava happihyppely laivan pölyjen ja ilmastoinnin jälkeen. Museo vaikutti ulkoa päin kovin hiljaiselta, mutta sisään päästyämme totesimme siellä olevan vilinää: koululaisia eri kokoisia ja ikäisiä ryhmiä. Museon ilma tuntui aluksi jopa vähän trooppiselta, nahkean lämpimältä. Valaistus oli hämärä, kesti hetken silmän tottua siihen. Ensivaikutelma laivasta oli molemmilla jotakuinkin samanlainen: Oho, onpas se iso. Vaikka laivan pituus ei ole kuin 69 metriä ja korkeus kölistä mastonhuippuun 52 metriä, näyttää sellainenkin kuivalle maalle ja vielä rakennukseen sisään nostettuna isolta.
”Vasa on Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin kruununlaiva, joka upposi vuonna 1628 aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Se nostettiin ylös 24.4.1961, ja vuodesta 1990 asti alus on ollut yleisön nähtävillä.”
Aloitimme laivan kiertämisen pohjakerroksesta, tasolta 2 (hmm, Ruotsalaista logiikkaa?). Siellä kerrottiin laivan rakentamisesta sekä sen miehistöstä. Laiva vei mennessään 50 miestä ja muutaman naisenkin, luurankoja on löydetty 25. Kuvassa olevat henkilöt on ”rekonstruktoitu” käyttämällä tekniikkaa, jossa yhdistetään faktaa ja fiktiota, tietokoneen tekemää oletusta kasvoista perustuen pääkallon muotoihin sekä historiatietoa esim. siitä, minkälainen hiusmuoti oli siihen aikaan (siis vuonna 1628). Vaatteita oli säilynyt vähän, olivathan ruumiit vedessä 333 vuotta, mutta yllättävän paljon kuitenkin. Kaiken kaikkiaan laivasta ja sen lähistöltä löytyi yli 26 000 esinettä.
Välillä kävimme katsomassa filmin laivasta yleensä ja hylyn nostamisesta. Vasa lähti neitsytmatkalleen 10. elokuuta 1628, mutta kun se oli ehtinyt matkata vasta vajaat 1 300 metriä, äkillinen tuulenpuuska tarttui laivaa purjeisiin ja upotti koko sota-aluksen kello neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Vesi virtasi laivaan avointen tykinaukkojen läpi. Hylyn löysi ruotsalainen merihistorijoitsija Anders Franzen vuonna 1956 ja nostoa valmisteltiin monen vuoden ajan. Hylky saatiin ylös lopulta 24. huhtikuuta 1961. Epäselväksi meille jäi, kuka koko riemun maksoi, sillä kovin halpa keikka se ei voinut olla. Työ oli varmasti käsittämättömän rankkaa ja hidasta, sillä vuonna 1961 ei meriarkeologinen tekniikka ollut vielä kovinkaan kehittynyttä ja lisäksi koko laiva oli jokaista pientä koloa myöten mustan saven peitossa.
Vasan nostoon liittyy myös yksi Suomen kaikkien aikojen onnistuineimpia teekkaripiloja, jossa laivan kannelle ennen nostoa laitettiin pieni Paavo Nurmen juoksijapatsas. Ruotsalaisten hämmästys oli valtaisa, kun löysivät kuuluisaa suomalaisjuoksijaa kuvaavan patsaan hylkytavaroiden seasta.
Tasolla 3 on esillä tarinaa vuoden 1628 Ruotsista. Sen osuuden kiersimme aika nopeasti ja siirryimme tasolle 4, jossa kerrottiin laivan löytämisestä ja nostosta sekä syistä, miksi laiva ylipäätänsä kaatui.
Vasa painoi noin 1 200 tonnia. Se oli varustettu 64 järeällä kanuunalla. Vasa oli suurin Ruotsin laivaston sotalaiva, ja suurimpia sotalaivoja koko Euroopassa. Syy Vasan uppoamiseen oli sen liian ylhäällä ollut painopiste. Laiva kellui liian ylhäällä vedenpinnasta. Kuvassa näkyy pohjimmaisena oleva kivistä koostuva vastapaino, joka oli aivan liian pieni määrältään suhteessa ylemmillä kansilla olevaan painoon, joka koostui mm. poikkeuksellisesta, kahdessa kerroksessa olevista tykkikansista.
Ajan tavan mukaisesti laiva oli koristeltu lukuisin veistoksin. Siinä oli esimerkiksi Raamatun, antiikin Kreikan ja Rooman sankareita, taruolentoja ja hallitsijoita esittäviä patsaita ja kuvia. Niiden tarkoitus oli suojella laivaa tuholta, mutta ne lopulta olivat osasyy Vasan uppoamiseen niiden valtaisan painon vuoksi. Toinen ja suurempi syy oli piirrustusten muuttaminen rakennustöiden ollessa jo käynnissä. Kuninkaan käskystä Vasaan rakennettiin toinen tykkikansi.
Laivan on todellakin täytynyt olla uskomaton näky, mikäli värit, joita museossa on rekonstrukoitu, pitävät paikkansa. Tasoilla 5 ja 6 pääsee katsomaan todella läheltä laivan patsaita, pieniä yksityiskohtia ja tarinoita, joita patsailla on kerrottu. Tasolta 6 näkee myös laivan keulaosassa olevan vessan, joka oli todellakin askeettinen (puusta tehty ”tötterö” kannen reunaosassa – olisi voinut olla aika pelottava paikka käydä asioilla suurempien myrskyjen aikana.)
Tänään Vasa on polyeteeniglykolilla kyllästettynä, vakaan ilmaston tilassa Djurgårdenilla. Konservointi jatkuu edelleen.
Vasaterveisin,
Nina
( Kursiivilla merkatut suorat lainaukset: Wikipedia )
