Loska on jälleen alkanut. Ei meitä kovin montaa ole tänä vuonna, mutta eikös laatu korvaa määrän? Osittain on kyllä vanhaa kaartia, joka aina vaan jaksaa käydä näillä leireillä. Kelihän on tänä vuonna hieman parempi kuin viime vuonna. Lämpöä on yli 5C ja vesikin 8C, ainakin Hannun mielestä, joka ei palellut märkkärissä (omien puheiden mukaan).
Lähdimme perjantaina ensin kohti Eggoa. Poijuahan ei ole ollut koko vuonna ollut. Niinpä aloitimme kaiuttamisen heti saavuttua. Tarkkaan yli ja melkein törmättiin puuttuvaan poijuun. Tulipahan tarkastettua koordinaatitkin. Näkyvyys oli arvatenkin hyvä ja kundit sai upean dyykin koti hylkyyn.
Sitten suunnistimme ”parsulle” Koverhaarin eteen. Pari kertaa hylyn yli ja ankkuriin. Täällä oli jopa parempi näkyvyys kuin Eggolla. Ja tosiaan märkkärillä mennyt Hannu ei edes palellut. Nyt olikin jo nälkä. Äkkiä rantaan ja Santa Fen syömään. Lopuksi olikin rauhallisen illan vuoro, saunomista ja höpöttämistä vanhoista jutuista.
Launatainakin oli mielyttävä keli. Nyt vaan ei ollut sukeltajia. Kenet kaatoi nuha, jota olikin paljon liikkeellä, tai jokin muu väsy. Ela jaksoi kumminkin tehdä meille kalasopan, vaikka taisi olla kuumetta koko leirin ajan. Keiton jälkeen lähdimme jälleen tutustumaan lähiseudun bunkkereihin. Kävimme katsomassa linjaa pitemmälle ja löytyihän niitä lisää. Kävimme vielä moikkaamassa Kosthallissa Ullaa ennen paluuta mökille.
Lauantai-ilta meni perinteisesti juustojen, punaviinien ja hyvien ystävien kanssa. Aletaan varmaan tulla vanhoiksi, kun nukkumaankkin mennään jo puolilta öin. Niinpä sunnuntaiaamuna olikin hyväkuntoista porukkaa, lähes kaikki.
