Valmistelut alkoivat kilpailua varten jo syksyllä 1992.Niinimäki ja Riikonen olivat vetäjinä ja apuna valtavajoukko seuran jäseniä. Kilpailuun oli ilmoittautunut AF ja LF.Sveitsiläisilläoli leiri samaan aikaan, ja jostain syystä englantilaiset eivät tulleet.
Kilpailut pidettiin Meri-Tenholan alueella, josta oli varattu kaikki mahdolliset mökit. Vieraista saksalaiset tulivat ajoissa, mutta ranskalaisten tulo viivästyi. Onneksi olimme varautuneet tähän, ja meillä oli bussi ja Flinckin Juha päivystämässä kentällä.Ranskalaiset saatiin lopulta n.02.00 Tenholaan, jossa oli varattu iltapalaa heille.
Kilpailuaamu oli puolipilvinen ja viileä. Päivän mittaan pilvet kaikkosivat, mutta tuuli yltyi suhteelisen kovaksi. Radat oli merkattu poijuin, ja alue oli suojattu kahdella isommalla veneellä. Kilpailut pääsivät alkamaan n. klo 09.00. Ensiksi oli 100 metrin, sitten 400 metrin ja 4×100 metrin räpyläuinti. Tässä vaiheessa viileä ilma ja kylmä vesi oli aiheuttanut kramppeja, mahavaivoja ja muita ongelmia.Oli vaikeaa saada joukkueita kokoon esim. viestiin. Varamiehiäkään ei ollut mukana.
Tämän jälkeen pidettiin tauko, jonka aikana päästiin lämmittelemää ja syömään. Rantasauna oli kyllä lämmin koko kilpailun ajan, ja sitä myös käytettiin. Tauon jälkeen oli vuorossa meille niin surullisen kuuluisa sukellus-suunnistus. Jälleen kerran jouduimme toteamaan, että vain harjoittelemalla oppii. Saksalaisten ollessa nopeimpia (parissa minuutissa), meillä meni yli kymmenen minuuttia. Lopulta kaikki lajit oli suoritettu, sekä krampeista ja muutkin vaivat lähes voitettu. Päästimme kirjurit laskemaan pisteitä, sekä kilpailijat lepäämään. Radat purettiin myös samantien.
Seuraavaksi ohjelmassa oli siirtyminen veneillä Tammisaareen. Veneissä piti olla kuohujuoma tarjoilu, ja olikin, mutta vain toisessa. Ulkolaiset vieraamme menivät kaikki toiseen veneeseen. Veneen kippari lähti jo rannasta kun kuohujuoma vasta tuotiin. Joten AY: joukkue ja järjestelytoimikunta joutui tuhoamaan juomat parempiin suihin. No ei vieraatkaan jääneet kuivin suin, oluet olivat tietenkin heidän veneessä. Veneily onnistui muuten hyvin syksyisen viileässä ja kirkkaassa ilmassa.
Rantauduimme Hotelli-Strandin rantaan.Täällä suoritettiin palkintojen jako ja illastimme.Ranskalaiset voittivat selvästi, saksalaisten ollessa seuraavia. Jäimme vieraanvaraisuuttamme viimeiseksi.Seuraavissa kotikisoissa otamme revanssin. Palkintoja olimme saaneet lahjoituksena eri lähteistä, mutta komein oli Suunnolta saatu sukellustietokone. Syönnin aikana meitä viihdytti Juha mielyttävällä musiikilla. Iltaa jatkettiin Diskon puolella, ja illan loputtua kuljetimme porukat autoilla takaisin majapaikoille.
Sunnuntaina oli kaikille halukkaille mahdollisuus lähteä sukeltamaan Tvärminen alueella olevaan puulaivan hylkyyn. Sunnuntaina oli ilma lämpimämpi ja aurinkoinen, eikä tuullut. Upea sukellus ilma. Ainoa este joillakin oli liian pitkäksi venähtänyt ilta, jolloin deko ajat jäi liian lyhyeksi. Ulkolaisista vieraistamme vain yksi jäi rannalle odottamaan. Veneissä kävi melkoinen kuhina kun kaikkille järjestettiin laitepaketti ja painot.
Ensimmäisinä menivät vieraamme oppaiden kanssa, jotta he pääsivät ajoissa pakkaamaan. Sukellus sinänsä onnistui, mutta viimeisillä oli tietenkin huonompi näkyväisyys. Hylky itsessään on suhteellisen hyvässä kunnossa sijoittautuen korkean kallion viereen. Palatessamme, oli ilmakin jo lämmennyt mukavasti. Jätimme hyvästit vieraillemme, jotka lähtivät kohden lentokenttää. Vieraat kiittelivät ja toivoivat pikaisiin näkemisiin.
Samaan aikaan Mare oli tehnyt löydön keittiössä. Olimme unohtaneet kauhean kasan grillimakkaroita sinne, oli siellä muutama olutkin. Hän aikoi paistaa itselleen muutaman niistä ulkona olleessa grillissä, mutta kuinka ollakkaan, yks’ sun toinen löysi tiensä grillille, kun hommat antoivat myöten. Näin nautimme kauniissa jo illaksi kääntyneessä syysilmassa makkaraa ja juomia. Viellä oli laitettava mökit kuntoon ja pakattava loput kamat, joita olikin paljon. Tämän jälkeen jätimme alueen taaksemme haikein mielin.
Viikonloppu oli ollut onnistunut, ohjelma oli ollut tiivis, mutta aikataulut olivat pitäneet. Lopuksi kiitos kaikille osallistuneille, ilman suomalaista talkoohenkeä tämä ei olisi onnistunut.Järjestelyihin ennen ja paikan päällä osallistui yli kaksikymmentä jäsentä.Paikan päällä päivät olivat aikaisesta aamustamyöhäiseen iltaan, mutta yhtään valituksen sanaa ei kuulunut.
Koonnut J Riikonen
