”Ja ketään ei näkynyt missään”
Matkaan lähti rampa joukkue. Lensimme Brysseliin ,jossa tapasimme Sabenan joukkueen. Yhdessä jatkoimme matkaa AER Lingusin koneella Dubliniin.
Kentällä piti olla EI:n porukka vastassa mutta ketään ei näkynyt. Lyhyen palloilun jälkeen siirrymme hotelliin, mutta yllätys yllätys ketään ei näkynyt sielläkään. AY iski viisaat päät yhteen SN:n vielä haikaillessa EI:n perään. Päätimme tutustua Dubliniin. Tutustuimme vanhaan linnaan ja muutamiin pubeihin .Viimeiseksi vierailimme yhdessä Dublinin kuuluisassa pubissa, joka osoittautui aivan tavalliseksi . Dublin ei muutenkaan sykähdyttänyt joukkueemme jäseniä.
Kellon lähestyessä seitsemää palasimme hotellille. Ketään ei edelleenkään näkynyt. Meitä kuitenkin odotti respassa kirjekuori ,jossa kävi ilmi uusi aikataulu ;EI:n edustajan kanssa tapaaminen klo 20.00 clubitalolla. Siistiydyimme hotellilla ja valmistaudumme tervetuliaistilaisuuteen. Vähän ennen kahdeksaa tapasimme muut joukkueet hotellin edessä ja odotimme kuljetusta Clubitalolle. Ketään ei näkynyt missään .Päätimme siis muiden joukkueiden kanssa kävellä reilu viiden minuutin matkan. Tuon matkan aikana näimme ensimmäisen kerran EI:n edustajan ohi ajavassa autossa. AY:n reaktio oli ”AUTO SEIS JA KYYTIIN” .
Clubilla oli iso ja komea lukuisine harrastus mahdollisuuksineen ja täysine ravintolapalveluineen. Ravintolassa kohotimme tervetuliais oluet . Tämän jälkeen oli vuorossa kapteenien kokous .
Puolen yön aikaan siirrymme takaisin hotellille ,jossa osa jatkoi illan viettoa pay-TV:n merkeissä. Herätys klo.08.30. Kamat kasaan ja aamiaiselle .Ensimmäinen kuljetus, Dublinin pohjois puolella olevaan kylään ,piti lähteä klo 09.30 ,mutta ketään ei näkynyt. Ensimmäinen kuljetus 10-hengen bussilla lähti vähän ennen klo10.00. Reitti kulki aivan rantaviivan tuntumassa, vaikkakaan vettä ei näkynyt (vuorovesi).Maisemat olivat kauniita.
Saavuttuamme perille oli tarkoitus lähteä kumiveneellä läheiseen saareen. Koska vesi ei ollut vielä tarpeeksi korkealla, veneittä ei voitu laskea heti vesille. Odotusta.
Saatuamme veneet (2kpl) vesille ,toisessa veneessä ei moottori suostunut käymään . Kun kaikki joukkueet (n.40 hlöä) oli saatu saarelle oli kello jo yli puolen päivän .Nyt aikataulu oli myöhässä jo 2 tuntia .Käytännössä lopetimme kellon katsomisen jo perjantai iltana.
Kilpailujärjestelyt, joita ei ollut, aiheuttivat kaikissa joukkueissa suurta ihmetystä. Kilpailu ratoja olikin vain yksi. Joten kaikki joukkueet teki suorituksensa yksin .Näin ei jännitystä edes viestissä päässyt syntymään . Yleensä ASCA:n kilpailussa on lajeina 100m, 400m ja 4x100m viesti uinteina ja sukellustehtävä.Täällä saimme uinneista vietyä läpi 100 ja 4x100m:n viestin. Sukellustehtävä jäi suorittamatta kovan vuorovesivirtauksen takia.
Kaiken tämän sähläyksen jälkeen tarjottiin hupisukellus mahdollisuus. Kumiveneillä lähdettiin etsimää parempaa näkyväisyyttä saaren toiselta puolelta. Näkyväisyyden ollessa n.20cm, sukeltajat eksyivät toisistaan ja hajaantuivat laajalle alueelle. Kumppareiden poimiessa muita sukeltajia merestä, siirtyi AY:n väki jo privaatti kuljetuksella lähimpään rantapubiin syömään ja nauttimaan Guinnesit .Joukkueemme oli jälleen ensimmäisenä paikalla ja täten olimme ensimmäisten joukossa valmiina illan viettoon ja palkintojenjakoon. Ravintola oli viihtyisä.
Nautittuamme illallisen, odotimme illan kohokohtaa palkintojenjakoa .EI:n keskuskerhon edustajan lyhyen puheen jälkeen meille kerrottiin, että kilpailu tulokset olivat jääneet erään toimitsijan kotiin .Joten ykskantaan hän vain ilmoitti LH:n voittajaksi .Muille jaettiin muistomitalit vähemmän arvokkaalla tavalla , suoraan muovikassista joukkueen kapteenille . Ajan puutteen vuoksi vuorossa oli ripeä siirtymävaihe seuraavaan pubiin .Ja juhlat jatkuivat paikallisten oluiden maistelun merkeissä. Pubin sulkeutumisajan lähestyessä siirryimme kulman takana olevaan yökerhoon. Aamun pikkutunnit kuluivat hotelli huoneessa rupatellen ,juhlien ,pay-movieta katsellen ja osan jo mennessä nukkumaan.
Ja seuraavana päivänä kohti GUINNESSIN tehtaita. Olimme ainoa joukkue, joka meni vielä päiväksi Dubliniin. Olimme sopineet EI:n kanssa että he tulevat hakemaan meidät aamu 11.00 ja kuinka ollakkaan ,odotteluksihan se meni. Pienen odottelun jälkeen saapui vihreä paku pihaan ,jonka kyytiin lastasimme itsemme ja tavaramme. Matka, joka kesti n.puoli tuntia oli joillekin tuskaa ja toisille miellyttävä kaupunki kierros. Tuska johtui liian pitkäksi venähtäneestä illasta joka kesti aamuun asti. Pääsimme vihdoin perille tehtaalle. Irlantilaiset ystävämme maksoivat meidät sisään. Itseasiassa se oli museo/näyttely, jossa kerrottiin eri tavoin Guinnessin historiaa ja toimintaa. Lopuksi pääsimme maistelemaan kyseistä juomaa. Kaikenlaista kamaakin oli myytävänä paitaa, kuppia, takkia….
Tämän mielenkiintoisen tutustumisen jälkeen olikin vain päivän jännittävin osuus. Siirryimme kentälle ja hyvästelimme irlantilaiset ystävämme.
Tarkoitus oli matkustaa johonkin manner-Euroopan kaupunkiin, josta olisi lento Helsinkiin. Oma koneemme oli etukäteistietojen mukaan ylibuukattu.
Vaan kuinkas kävikään. Emme mahtuneet mihinkään koneeseen ennen omaa konetta, ja siihenkin meni vain kaksi meistä . Loput jäivät yrittämään edelleen johonkin muualle. Ranskalaisetkaan eivät olleet lähteneet ja heiltä saimme tietää Pariisin koneessa olevan tilaa. Loppu porukasta siis tuli maanantaina yövyttyään Pariisissa.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Matkasta jäi kuitenkin positiivisia muistoja. Ensi vuonna menemme Belgiaan, jonne kutsu on jo esitetty.
Tarina by T Koskinen ja Riikonen
Alakuvissa AY:n joukkue ja irlantilaisten keskusk. pj.
Poma, Sami, Kimmo, Joke, Juha
